Vaikka kuukausi vaihtuikin kohta huhtikuuhun, oli silti jo hämärää kun astelin Nadeten kanssa kohti koulun takana olevaa jalkapallo kenttää ja kello oli vasta kuusi illalla. Koulumme futisjoukkuetta vastaan asettui Bonnyvillen lukio. Myönsin tai en, olin katsonut Googlesta, missä hitossa oli Bonnyville ja se osoittautui olevan noin 50 kilometrin päässä Cold Lakesta. Mutta mistä minä olisin voinut tietää mitään koko Albertan osavaltiosta. En ollut ottanut selvää mitään edes Kanadasta silloin kun vanhempani ilmoittivat muutosta. Ehkä olin yrittänyt vain vältellä sitä. Nyt kuitenkin olin tajunnut kuinka vähän oikeasti tiesin edes lähialueesta, vaikka asuisin täällä niin kauan kun pääsisin muuttamaan pois, eli toisin sanoen ainakin kaksi vuotta.
Lori sanoi odottavansa meitä katsomossa, koska kuului koulun oppilaskuntaan ja oli tullut aikaisemmin paikalle järjestämään paikkoja. Kyseessä oli vain harjoituspeli eikä mikään niin sanotusti tärkeä, mutta silti tuntui kuin koko kylä olisi yhtäkkiä tullut paikalle. Näin pienessä ihmisvirrassa jopa vanhuksia ja lapsia. Koulun joukkue mahtoi olla hyvä, koska puolet kaupungista oli tosiaankin tullut kannustamaan harjoituspeliä. Vilkaisin kentälle, jonka viertä kävelin Nadeten kanssa. Meidän koulun joukkue lämmitteli ja verrytteli muutaman metrin päässä ja huomasin oitis yhden ihmisen erottuvan joukosta. Käänsin kuitenkin katseeni hyvin äkkiä pois.
"Hei, Ashton on tuolla!" Nadette yhtäkkiä henkäisi ja tunsin kuinka minut nykäistiin käsivarresta kohti pelaajia. Hetken minulla kesti tajuta kuka Ashton oli ja menin paniikkiin. Luulin, että Nadette oli unohtanut paritussuunnitelmansa, koska olin raivonnut hänelle, että ei puhuisi minulle pojasta enää ikinä. Nyt kuitenkin tajusin kuinka Nadette käänsi minut kasvokkain minulle täysin tuntemattoman pojan kanssa. Enhän minä muistanut miltä Ashton näytti. Katselin poikaa kauhuissani, koska tajusin, että hän tunnisti minut.
"Nadette, meidän pitäisi mennä istumaan." Mutisin ja nyin tyttöä perääni. Nadettea ei kuitenkaan ihan noin vain saatu liikkeelle ja kun vilkaisin takaisin Ashtoniin, hän oli avannut suunsa sanoakseen jotain.
"Ashton." Kuului yhtäkkiä meidän kolmen oikealta puolelta. Corey asteli tavanomaisen ärtyneen näköisenä luoksemme, enkä pystynyt katsomaan häneenkään. "Me kokoonnutaan tuolla, ei tässä" Hän vielä töksäytti ja veti Ashtonin mukanaan.
"Hitto, Nadette mä vihaan sua." Puhisin, kun me oltiin löydetty Lori katsomosta.
"Anteeksi Natalie!" Nadette vaikeroi nolona. "Mä en tiennyt, että sä et muistanut siitä mitään."
Olin juuri kertonut totuuden mukaisesti, että olin juonut, koska en voinut enää kierrellä sitä jos halusin, että Nadette jättäisi minun ja Ashtonin jutun rauhaan. Lorikin yhtyi pian moittimaan Nadettea kun oli kuullut mitä hän oli tehnyt. Nadette näytti kauhean katuvalta ja loppujen lopuksi en vain voinut olla hänelle kauaa vihainen ja en kestänyt kuinka hän pyyteli koko ajan vuolaasti anteeksi.
Onneksi peli oli alkamaisillaan ja Lori kehotti meitä vain kannustamaan kotijoukkuetta ja unohtamaan tuon äskeisen. Tein sen enemmän kuin mielelläni ja siirsin katseeni alas kentälle. Joukkueet seisoivat riveissä toisiaan vastapäätä ja tuomari, toisin sanoen minun kemian opettajani, puhui heille reilun pelin säännöistä. En ollut ennen tätä päivää uskonutkaan, että kemian opettajasta, professori Walkerista olisi futispelin tuomariksi, mutta Lori kertoi, että mies jopa oli valmentanut kylän junnuja jo monta kymmentä vuotta. Minusta se tuntui vähän hassulta, olin vain tottunut näkemään hänet laboratoriotakissa ja puhumaan tylsiä kemiallisia asioita, ei sillä, että muistin koskaan niillä tunneilla edes kuunnella.
Walker puhalsi pilliin ja peli alkoi. Täytyy myöntää, etten ymmärtänyt paljoa jalkapallosta. Tiesin vain, että pallo oli saatava maaliin, vau. Minulla meni siis puolet ohi, koska en ymmärtänyt miksi pilliin vihellettiin niin usein vaikkei mitään ollut minusta varsinaisesti tapahtunut. Peli alkoi tasaväkisesti. Hyökkäyssuunta vaihtui useasti ja jopa maalipaikkoja syntyi nopeasti.
YOU ARE READING
Full Moon ✔
WerewolfFull Moon- trilogian 1. osa - Natalie D'Avanzo, ennakkoluuloinen tyttö ja muutto San Franciscosta Kanadaan. Corey Morgan, takuu varma ongelmien lähde, jolla näyttää olevan sitäkin enemmän salaisuuksia. Uusi koulu ja hankala teinielämä yhdistettynä y...