Full Moon ✔

chapter 14: squabbling

Tunsin juoksevani. Niin kovaa kuin vain pystyin. Olin metsässä, siinä samassa metsässä. Tiesin, että tämä ei ollut totta, vai oliko? Kuulin aavemaisen kuoron tunkeutuvan pääni sisään, hengitys kävi vaikeaksi.

Ja aivan yhtäkkiä törmäsin johonkin kiinteään. Kaaduin kovaa räsähtäen kylmään maahan ja tunsin pääni olevan halkeamispisteessä, äänet olivat liikaa. Kohotin katseeni ja tajusin itkeväni jo melkein hysteerisesti, kun näin sen tumman, kalpean pojan. Se katse oli kauhea, se oli piirtynyt verkkokalvoilleni enkä saisi sitä koskaan mielestäni. Halusin huutaa, mutta ääntä ei tullut. Siinä samassa poika alkoi lähestyä minua, kumartua kohti maata. Minua sattui, oliko se mahdollista? Hän vain lähestyi, tunsin sydämeni alkavan tykyttää inhottavasti, äänet täyttivät pääni, en saanut henkeä, halusin vain huutaa-

"Hei, rauhoitu!"

Silmäni rävähtivät auki ja olin ponkaissut istumaan itkien ja hengästyneenä. Tunsin käsien tarttuvan olkapäihini ja pitävän kehoani paikallaan. Tuijotin käsiini, jotka lepäsivät sylissäni. Puristin taas vasemman käden rannetta niin kovaa, että kun irrotin otteeni kauhuissani, sormeni jättivät ihoon punaisen jäljen. Painoin kämmenet kasvoilleni ja vapisin kauttaaltani.

"Rauhoitu." Kuului vierestäni uudemman kerran, mutta olin niin sekavassa tilassa, etten kiinnittänyt mitään huomiota siihen, enkä käsiin jotka olivat yhä olkapäilläni.

Ajatukseni kävivät nopeasti. Miksi painajainen oli tuntunut niin todelliselta? Miksi päätäni särki näin pahasti? Miksi minua oksetti? Ja missä hitossa minä olin?

Kun viimeinen kysymys oli muotoutunut päähäni, kohotin äkisti katseeni. Istuin sängyllä, valoisassa, vaalean sinisessä huoneessa.

Tämä ei ole minun huoneeni.

Painoin käden suulleni ja käänsin katseeni kauhuissani oikealle puolelleni ja katseeni kohtasi Coreyn silmät. Hän piti yhä kättään oikealla olkapäälläni ja katsoi minua vakavana, ehkä jopa hieman säikähtäneenä, kulmat kurtussa.

"Mitä vittua?" Suustani pääsi hiljainen kähähdys. Käänsin katseeni pois ja painoin sormenpääni ohimoilleni. "Mitä vittua...?"

Pyyhin äkkiä kyyneleeni ja henkäisin ääni aavituksen verran väristen. Minulla kesti kauan muistaa mitä eilen oli tapahtunut. Sitten muistin. Ne bileet. Yritin muistaa mitä siellä oli tapahtunut, mutta muistini loppui siihen kohtaan, kun olin juonut shotin. Painoin kädet kasvoilleni ja vaikeroin hiljaa. Ei hitto, mitä eilen oli käynyt?

Ja silloin tajusin vasta kunnolla, että olin juuri herännyt vieraasta sängystä ja Corey istui minun vieressäni. Ja olin juuri herännyt itkien painajaisesta, voi hyvä luoja...

"Missä vitussa mä olen?" Kysyin ja tuijotin peiton peittämiä jalkojani, en pystynyt katsomaan Coreyyn.

"Nickin luona." Hän tokaisi ja käsi katosi olkapäältäni.

"Mitä hittoa..." Mutisin.

"Muistatko sä eilisestä mitään?" Corey kysyi ja tunsin vatsanpohjassani jotain inhottavaa. Olinko minä... tehnyt jotain Coreyn kanssa? Painoin käden suulleni hieman pahoinvoivana ja pudistin päätäni katse yhä peitossa. Corey huokaisi.

"... Ole kiltti ja sano etten mä tehnyt mitään noloa... tai pahaa, tai tyhmää tai-"

"Sä olit ihan kännissä ja muhinoit Ashtonin kanssa." Corey sanoi tavanomaisen kolealla äänellään.

"Mitä?!" Älähdin ja tunsin oloni entistä surkeammaksi. "Kuka helvetti on Ashton...?"

"Ashton on meidän koulun futistiimissä ja-"