Full Moon ✔

epilogue - Full Moon

corey's pov

Minusta tuntui, että suteni sekoaisi pääni sisällä minä hetkenä hyvänsä. Kun auto oli kadonnut tielle, Nick oli tarttunut olkapäästäni, aivan selvästi estääkseen minua menemästä perään. Nykäisin hänen otteensa irti. Kiehuin raivosta. Tiesin, että olin ollut täysi ääliö Natalieta kohtaa viimeiset päivät, mutta en pystynyt olla hänen lähellään, kun tiesin, että häneen sattuisi. Samalla en myöskään pystynyt olla erossa. Suteni ja mieleni tarvitsivat häntä.

"No, mitäs me nyt tehdään?" Kuului Nickin ääni. Käännähdin häneen päin, hammasta purren, etten vain aukoisi päätäni hänelle turhaan.

"Devon vie Natalien varmasti kotiinsa." Mandy huomautti ja vilkaisi minua.

"Te jäätte tänne." Tokaisin. "Mä en tiedä kauan mulla kestää saada se pois sieltä, joten te pidätte huolen, ettei katoamisilmoituksia levitellä. Vielä."

Mandy katsoi minua suu auki.

"Et sä voi mennä sinne. Et yksin. Sä olet Omega."

Ärähdin turhautuneena hänelle ja viittasin Nickiin.

"Nick tulee mukaan." Käännyin ympäri ja lähdin nopein askelin kohti porttia, Nickin hölkätessä kannoillani.

"Miten ajattelit mennä sinne?" Nick kysyi meidän kävellessä pohjoisvaltatietä kohti. "Mandylla on auto. Vai meinasitko juosta?"

Olin juuri vastaamassa, vihastuneena, kun suteni yhtäkkiä ulisi pääni sisällä. Irvistin ja suljin silmäni hetkeksi. Tiesin, että tämä johtui siitä, kun Devon koski Natalieen. Mutta samalla tunsin, ettei Nataliella ollut kaikki hyvin, hänen energiansa heikentyi. Silmäni rävähtivät auki.

Mitä hittoa hän teki?

Pistin juoksuksi, ihmissudengeenieni ansiosta en hengästyisi kuin vasta 10 kilometrin jälkeen. Kuulin Nickin huutavan perääni, että odottaisin, mutta hitot minä mitään odottaisin jos hän ei pysyisi perässäni. Tuuli humisi korvissani, minua ahdisti.

Olin pian juossut jo ne 10 kilometriä ja olin metsätiellä. Ja tajusin vasta siinä vaiheessa, että minun olisi pitänyt odottaa Nickiä. Nyt kun olin Omega, Alfan sijainti oli pyyhitty pois muististani. En tiennyt minne mennä.

Silloin tajusin, että kännykkäni tärisi taskussani. En tiennyt kauan se oli soinut. Vedin sen nopeasti esiin ja näin Natalien nimen näytöllä. Vastasin nanosekunneissa.

"Natalie, missä sä olet?"

Tunsin ahdistuksen ja vihan saavan ääneni värisemään. Vastausta ei kuulunut. Mutta sitten...

"No, mutta hei, Omega."

Devonin omahyväinen ääni vastasi ja tunsin puristavani huomaamattani kämmeneni nyrkkiin. Suteni sekoaisi ihan kohta.

"Mitä helvettiä sä oikein meinaat?" Ärähdin linjan toiseen päähän. "Kidnapata sun Kuun?"

"Äläpäs hermostu, hän on hyvissä käsissä."

Minun oli koko ajan vaikeampi hillitä itseäni.

"Unohdit varmaan, että Omegaksi tultuasi, tämän paikan sijainti pyyhkiytyi muististasi."

Devon jatkoi ja naurahdin pilkallisesti.

"Ihan kuin se mua estäisi." Vilkuilin ympärilleni ja päätin jatkaa tietä oikealle.

"Voit tehdä meille kaikille palveluksen: älä tee mitään hätiköityä."

Minua raivostutti niin paljon. Avasin suuni vihaisena ja turhautuneena, juuri kun kuulin linjan toisen pään tuuttaavan, kun Devon oli lyönyt luurin korvaani. Huusin turhautuneena ja kohotin käteni valmiina paiskaamaan kännykkäni maahan, mutta laskin jännittyneen käsivarteni kuitenkin hitaasti hetken päästä alas. Minua turhautti, kun en voinut tehdä mitään.

Jatkoin kuitenkin tietä eteen päin, hieman hitaammin, koska olin jo pahoin hengästynyt. Harhailin metsässä ainakin puoli tuntia, tuloksetta. Aloin menettää malttiani ja suteni vaati päästä mielessäni vapaaksi, mutten antanut.

Silloin kännykkäni värisi taas. Tällä kertaa vedin sen esiin nopeammin. Näytöllä vilkkui tällä kertaa Ashtonin nimi. Niin vihainen kuin hänelle tällä hetkellä olinkin hänen auttaessaan veljeään, vastasin kuitenkin.

"Jos sä et soittanut auttaakseni vaan kulutat mun aikaa, mä tapan sut seuraavan kerran kun nähdään." Kivahdin ennen kuin Ashton ehti sanoa mitään.

"Corey, mä näen sut."

Kääntelin katsettani kiivaasti ympäriinsä ja näin kuin näinkin vasemmalla, puiden lomassa Ashtonin. Hän seisoi käsi toisessa taskussa ja toinen piti kännykkää korvalla, jonka hän kuitenkin laski alas.

Kävelin hänen luokseen ja tartuin pojan hupparin etumuksesta ja löin hänen selkänsä puunrunkoa vasten. Yritin hillitä itseäni, etten oikeasti tekisi Ashtonille mitään vakavia vammoja.

"Helvetti sä olet kyllä yksi idiootti." Sihahdin ja näin pojan olevan varuillaan.

"Mä voin viedä sut Natalien luokse, mä tiedän ettet sä yksin pysty, nyt kun sä olet Omega." Ashton ärähti. "Mutta sitä ennen, päästä irti."

Vapautin kankaan nyrkistäni vastahakoisesti, mutta katsoin häneen yhä kiukusta kihisten.

"Jos sä aioit alun perinkin auttaa mua, mikä hiton tarve sulle oli auttaa veljeäsi?" Tiuskaisin. Ashton ei vastannut vaan kääntyi ympäri. Huokaisin raivoissani, mutta lähdin hänen peräänsä.

Olin ollut lähempänä kuin luulinkaan, sillä pian puiden lomasta paljastui esiin Devonin lasinen talo.

"Ne on kellarissa."

Tiesin missä se oli ja lähdin juosten sivuovea kohti. Yhtäkkiä kuulin suteni ulisevan taas pääni sisällä, tällä kertaa se oli kuitenkin jostain syystä vielä enemmän sekaisin. Jouduin pysähtymään portaisiin ja puristamaan silmäni kiinni, jotta sain sen kuriin.

Kun saavuin alas, näin, että ovi oli auki. Juoksin sen luokse, mutta pysähdyin kuin naulittuna ovi aukkoon.

Minä näin heidät.

Ja Natalien.

Hän istui tuolilla, jalat sidottuina. Näin kyyneleiden valuvan tytön poskilla, kun hän piti Devonia lähellään.

Natalie halasi häntä. Devon halasi takaisin, ollen polvillaan, kasvot piilossa minulta.

Tunsin kuinka suteni alkoi muuttua vihaiseksi, kun jokin kauhea tunne rikkoi sisälläni jotain pieniksi palasiksi.

Tunsin yhden kyyneleen valuvan minunkin silmäkulmastani, kun käännyin ympäri ja kävelin pois.

-

the end of epilogue - to be continued ...

-

-

-

heissan hei ystävät rakkaat. ik ik, tää epilogi ei avannu asioit oikee mitenkää :"D mutta voin luvata kyllä et tääki luku aukee paremmin teille TOKASSA OSASSA HAHAAA.

mutta nyt on vihdoin saatu virallisesti 1. osa päätöksee, feels sad tbh mut 2. osan prologi tulee varmasti ens kuun alussa jo! ja sen päivittely sit varmaa enemmä loppu kuusta, mut aattelin laittaa päivämäärän jossaa vaihees sille, et saatte sit päivän jota odottaa :""D

mutta vielä kerran ISO kiitos kaikille, oon tosi tosi otettu et täst on tykätty NÄINKIN PALJO, i love you all, kiitos❤🙏

sofia

♡