Full Moon ✔

chapter 31: sleepy

En hätkähtänyt irti Coreysta, koska olimme juuri kuitenkin jääneet kiinni itseteossa. Eikä Coreykaan työntänyt minua pois luotaan. Vaikka tunsin sydämeni tykyttävän hermostuneisuutta, loppujen lopuksi oli parempi, että ne kaksi jotka meidät oli yllättäneet olivat Coreyn kaverit, eivätkä esimerkiksi minun. Mutta silti se syyttävä katse jonka kummankin pojan kasvoilla oli, sai minut kääntämään katseeni lattiaan ja puremaan hermostuneena alahuultani. He olivat ihan varmasti seisoneet siinä kauan aikaa. Minua jostain syystä nolotti ihan kauheasti. Tilanne oli niin kiusallinen, että tahdoin vain kääntää katseeni kokonaan takaisin Coreyyn päin. Jonka sitten lopulta tein, samalla kun tunsin Coreyn yhtäkkiä kumartuvan minun korvani juureen.

"Mä hoidan tämän." Hän kuiskasi ja tunsin hänen henkäyksensä kutittelevan kaulaani. Huokaisin hiljaa, en vastannut mitään, mutta päästin lopulta irti Coreysta ja käännyin lähteäkseni. Antaisin Coreyn hoitaa tämän ilomielin, koska minulla ei ollut hajuakaan mitä minun pitäisi sanoa. Yhdelle ihmissudelle jutteleminen oli jo tarpeeksi hankalaa.

Katseeni kohtasi ensimmäisenä Nickin oman, koska hän näytti olevan heistä kahdesta enemmän hämmentynyt. Davidin kasvoilla sen sijaan hänen ilme ei värähtänytkään, mutta minusta ei se muutenkaan koskaan pahemmin muuttunutkaan.

Kävelin hermostuneena kaksikon ohi jotka tuijottivat minua hetken, kunnes astuivat ohitseni ja kävelivät Coreyn luokse. Kun astuin nurkan taakse seisahduin äkisti. Joo, okei, myönnetään, paloin halusta kuulla mitä he puhuisivat. Niinpä kurkistin varovasti kulman takaa ja näin Nickin ja Davidin selät, sekä Coreyn ärtyneet, mutta hermostuneet kasvot kun tämä tuijotteli lattiaa ja istui pöydän kulmalla kädet taskuissa. Yritin sulautua varjoihin parhaani mukaan juuri kun Nick älähti hiljaisella, mutta aika kuuluvalla kuiskauksella:

"Corey, mitä hittoa?"

Corey ei kohottanut katsettaan lattiasta, vaan tuijotteli jalkoihinsa yhä äkäisenä, mutta selvästi mietti kiivaasti mitä sanoisi ennen kuin joutuisi kohtaamaan ystäviensä katseet.

"Mitä?"

"Sä et koskaan lähesty ihmisiä tuolla tavalla. Luuletko, ettei me olla nähty ja tajuttu, miten sä olet tuon tytön seurassa?" Nick ärähti, mutta oli lähinnä hämmentynyt. Tunsin sydämeni tihentävän tahtiaan jostain kumman syystä, kun odotin Coreyn vastausta. Sitä ei kuitenkaan kuulunut. Näin Davidin ristivän käsivarret rinnalleen, kun taas Nick huitoi epätoivoisen tiedottomana käsiään.

"Mikä sulla on? Mitä sä yrität?" Nick tivasi ja Corey vain tuijotti lattiaa leukapielet kireinä vihasta.

"Onko tuo tyttö sun Kuu?" Davidin syvä ääni yhtäkkiä kysyi. Nick näytti suorastaan hätkähtävän kysymystä, kun taas Corey näytti entistä vihaisemmalta.

"... Hän on Alfan Kuu." Corey töksäytti hiljaa ja minulta oli loksahtaa suu auki.

"Mitä?!" Kuulin Nickin sanovan kuin puulla päähän lyötynä, mutta minun ajatukseni juoksivat Coreyn sanoissa. Miksi hän oli kieltänyt meitä olemasta kavereita hänen kavereidensa edessä, jos kerran heti kun me jäätiin kiinni hän kertoisi kaiken? Okei, toisaalta Devon oli Nickin ja Davidinkin Alfa, mutta silti. Olin vähän hämmentynyt.

Hiljaisuus oli laskeutunut poikien keskuuteen. Corey oli yhä tavanonaisen vihainen itsensä. David näytti seisovan hyvin tyynen rauhallisena, mutten tietenkään nänhyt hänen kasvojaan kun taas Nick katsoi vuoroin vieressä seisovaan ystäväänsä ja siitä Coreyyn. Hän oli täysin järkyttynyt. No, mikä minä häntä syyttämään, olin minäkin ollut vähintään yhtä järkyttynyt itsekin kun kuulin tästä.

"Jos hän on Devonin Kuu, mikset sä ole vienyt sitä tyttöä hänen luokseen?" Nick lopulta henkäisi. "Mitä hittoa sä teet? Sä olet aina ollut meistä kaikista läheisin Devonin kanssa."