Full Moon ✔

chapter 9: answers please

"Se on päätetty." Chaz julisti samalla kun iski painavan kirjan kirjaston pöytään sellasella tömähdyksellä, että keräsimme vihastuneita katseita muilta oppilailta. Kurtistin hänelle kulmiani, samoin Lori, muut kolme eivät näyttäneet tajuavan, että kirjastossa kuului olla hiljaa.

"Ai mikä?" Nadette kysyi ja sulki historian kirjansa lopen uupuneesti huokaisten. Chaz kuitenkin kääntyi minun puoleeni ja katsoin häntä kysyvästi oma historian kirjani ollessa auki edessäni.

"Koulun futistiimi suostui mun pyyntöön, että mentäisiin Il Lupoon ennen kauden avauspeliä. Kai se on ok?" Chaz tiedusteli ja sai minut sulkemaan kirjani, kun olin saanut taitettua kulman sivusta johon olin jäänyt.

"Joo, totta kai." vastasin ja yritin tunkea koulukirjaani takaisin miltei täyteen laukkuun.

Olimme tulleet porukalla pänttäämään historian pistariin, jolla historian opettaja oli meitä uhkaillut. Keskittyminen ei kuitenkaan ollut Chazin saatika Nadeten osaamisalaa, ja oli kestänyt tovi ennen kuin hiljaisuus oli laskeutunut pöytään. Sitä oli kuitenkin kestänyt vain 10 minuuttia, koska Chazin noustua ylös ja haettua meille kirjan 1600- 1700- luvun sodista, hän oli, kuten huomattua, rikkonut hiljaisuuden. En edes viitsinyt vaivautua avaamaan kirjaa uudestaan, koska hyppytuntimme alkoi olla lopussa ja Nadette oli käyttänyt tilaisuuden hyväksi ja alkanut jutella uudestaan Chazin kanssa.

Kuulin huokaisun vierestäni ja Lori sulki oman kirjansa. Hän oli ilmeisesti tullut samaan tulokseen ettei tässä puheensorinassa pystynyt päntätä. Branden sen sijaan luki omaa kirjaansa ja oli selkeästi tottunut taustahälyyn, koska ei ollut puheesta moksiskaan.
Itse huokaisin syvään ja painoin pääni vasten pöydällä lepääviä käsiäni ja vaikeroin hiljaa.

"Mä taidan tietää mistä tuo johtuu." Lori sanoi tietäväisesti vaikeroinnilleni. "Jos meillä on valinnaisliikuntaa, se tarkoittaa, että sulla on kemiaa."

Kohotin toisen käteni ja kasvot yhä painettuna käsivarttani vasten, näytin Lorille peukaloa hänen arvatessa täysin oikein. Torstai oli koittanut aivan liian pian ja pari edellistä päivää oli mennyt hyvin, mitä Coreyn välttelyyn tuli. Mutta nyt kärsimykseni koittaisi.

"Mikset vain vaihda liikuntaan?" Chaz kysyi, kun oli kuullut keskustelumme. Kohotin katseeni, vaikka nojasin silti kämmenellä poskeeni.

"Koska liikunta on perseestä ja kemia on vähemmän perseestä." tokaisin ja yritin pidättää huokaustani. Olin kertonut pojillekin, että Corey oli parini kemiassa. Heiltä pojasta ei ollut tullut niin kovaa kritiikkiä kuin Nadetelta ja Lorilta, mutta he ilmeisesti ymmärsivät minun tuskani.

Juuri silloin kello soi tuntien alkamisen merkiksi. Nousimme ylös ja tuolin jalkojen raapiessa lattiaa ja puheen sorinan täyttäessä pienen opiskelijakirjaston, tunsin kuinka hermostuneisuus alkoi hiipiä vääjäämättä kehooni. En halunnut kohdata Coreya sen jälkeen mitä maanantaina oli tapahtunut. Asia sai yhä punan kohoamaan kasvoilleni ja raivon kuohahtamaan sisuksissani, ja jouduin usein selittämään, että koulu vain stressasi jos joku kysyi olinko kunnossa. Hiton idiootti, mitä hän luuli pelleilevänsä minun kanssani?!

"Onnea kemiaan." Nadette sanoi myötätuntoisesti kirjaston ulkopuolella, jossa tiemme erkanivat muun joukon lähtiessä alakertaan ja kohti liikuntasalia.

"Sitä tarvitaan." mutisin, vaikken ollut varma kuuliko heistä kukaan. Lähdin kohti pahamaineista luokkaa numero 230. Se olisi varmasti nyt virallisesti epäonnennumeroni. Tunsin kämmenieni hikoavan ja kemian kirja, jonka oli kaivanut laukkuni pohjilta, oli liukua lattialle, koska ei tahtonut kestää liukkaissa käsissäni.

Kun saavuin luokan eteen, näin oven olevan jo auki. Niinpä astuin muitta mutkitta sisälle ja toivoin sydämeni pohjasta, että Corey ei olisi vielä tullut. Mutta kuten sanottua, 230 oli epäonnennumeroni, sillä melkein heti katseeni kohtasi takarivin tummat, pistävät silmät. Hengähdin oikein syvään lähestyessäni paikkaani ja kun saavuin pöydän luokse pysähdyin Coreyn viereen käytävälle. Hän nojasi tuolin selkänojaansa niin, että minun oli miltei mahdotonta puristautua hänen ja takaseinän pöydän välitse ilman, että koskisin häneen.