Full Moon ✔

chapter 13: drunk talking

Tuijotin Coreyn t-paidan selkämystä ja hyvin etäisesti kuulin kiistelyn ääniä edestäni, mutta aivoni eivät rekisteröineet mitään. Nojasin nyt aika huterasti takanani olevaan seinään, minusta tuntui, että jalkani voivat yhtä hyvin kuin pääni, eli huonosti. Yritin keskettyä kuuntelemaan kahta toisille tiuskivaa ääntä ja siristin silmiäni nähdäkseni paremmin. Oloni oli omituinen eikä minulla ollut yhtäkkiä mitään käsitystä mitä äsken oli tapahtunut tai miksi olin ulkona. Lähimuistini tuntui pätkäisevän hetkiä mielestäni minun ulottumattomiini.

"Hei." Kuului yhtäkkiä ja se sai minut hätkähtämään edes jotenkin todellisuuteen. Siristin yhä silmiäni kun yritin tarkentaa katseeni kasvoihin jotka olivat edessäni. Kiedoin kädet huterasti ympärilleni ja silloin aivoni tajusivat, että tuijotin erittäin vihaista Coreya suoraan silmiin.

"Oletko sä juonut?" Hän töksäytti.

"Eeeenn." Vastasin erittäin epäselvällä ja sammaltavalla äänellä. "Ja mitä se sssua kiinnostaa? Ei se ainakaan mua kiinnosta." Selitin epämääräisesti. "Siis että sä olet j-uonut, ei mua kiiinnossta."

Näin Coreyn pyöräyttävän silmiään ja hän näytti entistäkin kireämmältä. En tajunnut miksi hän oli sellainen. Aina vihainen ja ärsyttävä. En myöskään tajunnut miksi puhuminen tuotti näin paljon tuskaa vaikka omasta mielestäni ajatukseni olivat oikein kirkkaita.

Yhtäkkiä Corey tyrkkäsi pullon minua kohti ja katsoin häntä järkyttyneenä. Minusta tuntui, etten tarvinnut lisää alkoholia kehooni, tämä oli jo ihan riittävästi.

"Tässä on vettä." Corey tuhahti nähdessään nyrpeän katseeni. "Juo."

Tartuin huojuen vesipulloon, enkä edes mutissut kiitosta. Yritin avata korkkia, mutta siitä ei tahtonut tulla mitään. Jo oli rasittava vesipullo.

Silloin Corey vetäisi pullon kädestäni huokaisten ehkä liiankin dramaattisesti, avasi sen ja tyrkkäsi sen takaisin minulle niin, että vettä roiskui muutama pisara päälleni. Kurtistin kulmiani, mutten ollut varma näytinkö niin närkästyneeltä kuin olin ajatellut, koska kasvoni tuntuivat melko tunnottomilta ja voimattomilta.

"Sä et ole tainnut juoda aikaisemmin?" Coreyn ääni tokaisi kun olin ottanut kulauksen vettä, se oli ihan virkistävää.

"Mitähh?" Ääneni mumisi kuin toimien ilman minun käskyäni. "Totta kai mä olenn."

"Joo, et kyllä varmasti ole."

Otin uuden kulauksen vettä ja aivoni yrittivät aloittaa toimintaansa. Silloin tajusin, että Corey oli sanonut äsken jotain. Tunsin oloni tyhmäksi. Mietin aika kauan mitä hän hän oli sanonut kunnes muistin hämärästi.

"...Hmm? Enn ole mitä?" Sopersin ja yritin keksiä jotain järkevää sanottavaa. "En ole muuten kosskaan aikaisemminn juonut alkohholia. Ja se maistuu paskalle, mä en tykkää siitä." Selvesin shotti mielessäni.

"Onko sulla mitään käsitystä mitä sä puhut just nyt?" Corey kysyi turhautuneena, mutta taas aivoni jättivät puolet lauseesta kuulematta.

"Hähh? K-uka puhuu? Ei, ei mulla ole ppuhelinta, en mä tiedä..." Silloin tunnustelin taskujani ja tajusin yllättävän nopeasti, että eihän minun mekossani ollut taskuja. "M-mulla ei ole mun puhelinta?! Vittu, mihin mä sen jätin...?"

"Okei, me lähdetään nyt. Sä näytät ja kuulostat hirveältä, etsitään sun puhelin myöhemmin." Corey ilmoitti ja risti käsivartensa rinnalleen ja katseli minua kulmat kurtussa selvästi mittailen kuinka hirveältä oikeasti näytin. Mutristin suutani.

"Eii, mä en voi lähte-ä. Mä tulin mun kavereidenn kansssa. Tiedätkö siis Ladeten ja Norin- e-eikun siis Nadeten ja... ja..." Yhtäkkiä nimen saaminen huulilleni tuotti tuskaa. Kuka hitto se oli? Oliko minulla oikesti näin huono nimimuisti?!