Full Moon ✔

chapter 6: opening night of il lupo

Seisoin huoneeni peilin edessä ja olin äärimmäisen hermostunut. Tänään oli lauantai, mikä tarkoitti sitä, että ravintolan avajaiset olisivat parin tunnin päästä. Minua ei hermostuttanut mikään muu tulevassa illassa kuin se, että ketkä kaikki sinne tulisivat. Minulla ei ollut pienintäkään aavistusta, ketä Nadette oli kutsunut ja se hermostutti minua. Jos Corey yrittäisikään astua sinne jalallaankaan, minä taatusti sekoaisin lopullisesti jos en edes koulun ulkopuolella pääsisi hänestä eroon. Vilkuilin vaatetustani. Ylläni oli mustat kauluspaita, a-linjainen hame sekä sukkahousut, jotka tuntuivat tukahduttavilta. Olin kyllä protestoinut tarjoilijan vaatetusta, mutta vanhempani eivät olleet suostuneet pyyntöihini. Ylleni tulisi vielä musta, yksinkertainen esiliina joten ehkä tilanne ei olisi niin epämukava. Olihan ravintolan valaistuskin hämärä, joten tuskin kukaan kiinnittäisi vaatteisiini huomiota. Juuri kun katselin hiuksiani, jotka olin sitonut kahdelle ranskalaiselle letille, huoneeni ovi aukesi saaden minut säpsähtämään.

"Kaikki tavarat on kyydissä, ala tulla." Isäni sanoi, kun nappasin takkini sängyltäni ärtyneenä.

"Tiesitkö muuten, että siihen oveen voi myös koputtaa?" Huomautin turhautuneena, kun napsautin valot pois katkaisijasta ja astuin isäni ohitse yläkerran käytävään. Olin ollut vähän kireä vanhemmilleni eilisillasta lähtien, ehkä, koska minulla oli aika selittäminen kun tulin perjantaina kotii ruhje suupielessä jonka jälkeen he olivat pitäneet minulle huolestuneen kyselytunnin mitä oli tapahtunut. En silti voinut moittiakaan heitä. Olihan se nyt vähän tuuri kysymys, että onnistuin saaman pallon naamani heti ensimmäisellä liikuntatunnilla, mutta olihan sille ollut syykin. Corey. Jota syytin vieläkin. Hänestä en kuitenkaan maininnut vanhemmilleni ollenkaan. Ehkä yritin vain uskotella yhä, että se kaikki oli vain mielikuvitukseni tuotosta, vain, koska kyseinen henkilö ärsytti minun tavallista lyhyempiä hermojani.

Istuuduin automme takapenkillä muutaman laatikon ja supermarketin muovipussien seuraksi. Napsautin turvavyöni kiinni ja nyin hermostuneen hamettani alemmas. Lähdimme liikkeelle ja kuulin vanhempieni alkavan keskustella tulevasta illasta ja keskustelu alkoi vääjäämättä edetä siihen suuntaan, että kohta minutkin otettaisiin siihen mukaan, joten kaivoin kännykkäni takin taskusta ja alkoi selata Tumblria. Kun annoin katseeni vaeltaa kännykän näytöllä kuuntelin puolella korvalla vanhempieni keskustelua illan kulusta ja siitä, että olikohan pöytien asettelu järkevä.

Saavuimme onneksi pian ravintolan takapihalle jottei minun tarvinnut enää kuunnella samoja ohjeita salissa toimimisesta sadatta kertaa uudestaan. Olin nähnyt julkisivun nopeasti kun olimme kiertäneet sen taakse ja pysäköineet auton. Se olin ihan kiva. Ravitolan nimi oli lukenut oven yläpuolella siistillä ja yksinkertaisella fontilla, pienet valot reunustivat katon rajaa ja ikkunoissa oli tarroja joissa nimi toistui hiukan pienemmällä. Ei mitään överiä, sellainen ihan tavallinen. Ja jotta italialaisuus tuli julki seinään oli kiinnitetty lyhyt lipputanko, jossa liehui Italian lippu.
Nousin autosta ja nappasin mukaani pari muovikassia ja lähdin jo isäni avaamasta takaovesta ravintolan keittiöön. Tilat olivat, toisaiseksi, puhtaat ja kiiltävät. Jätin kassit työtasolle ja lähdin oitis heiluvasta ovesta salin puolelle. Astuin oitis tumman tiskin taakse jota koristi muutama kasvi. Tiskin takahyllyllä oli viinipulloja, vaikka tiesin ettei meillä tarjoiltu yleensä viiniä. Kai ne olivat ihan koristeeksi. Katseeni kulki pitkin salia. Yksinkertainen ja kotoisa, olivat sanat jotka kuvastivat sitä. Seinillä roikkui juuri sopivasti tauluja, pöydät olivat peitetty valkoisilla liinoilla ja tummat tuolit oli rivitetty niiden ympärille. Kävin heti mielessäni läpi, oliko minun helppo liikkua siellä ja tulin siihen tulokseen, että oli, onneksi. Valaistus oli hämärä kuten olin osannut odottaa. Se teki tilasta aavistuksen verran tunnelmallisemman. Julkisivun ikkunat olivat kyllä seinän levyiset ja korkuiset, mutta näin alkukeväisenä iltana ulkona oli jo hämärää. Päivisin ja kesää kohti ulkoa tulisi kyllä taatusti ihanaa luonnon valoa.