Story pieces of my life

1

Puun lehdet tippuivat onnettomasti päälleni, kun kävelin syksyistä kylmää koulun pihaa ympyrää itkien. Pihalla oli tosi kylmä noh elimmehän jo syyskuun 25 päivää.. Hengitykseni höyrysi, sormeni olivat kohmeessa. Hypin pihalla lämmittääkseni itseäni mutta turhaan. Muistan isäni huudot. Kaikki pahat muistot alkoivat pyöriä päässäni joita en olisi halunnut muistella.

Olin soittanut papalle että hakisi minut luokseen, koska en halunnut olla kotona hakattavana sillä hetkellä. Kyllä isäni hakkasi minua kotona tai siis veljeäni, mutta äidin kanssa he huusivat toisilleen eivätkä ajatelleet minua.

Vihdoin näin hopean volvon ajavan pihan parkkipaikalle. Pappa pysähtyi autolla eteeni. Aukaisin oven ja kapusin etupenkille hiljaa. Hengitin papan ihanan auton tuoksua.

"Miten kotona?"Hän kysyi. Pudistin päätäni itku kurkussa. Oi että se oli kivaa!

"Sä tiedät kyllä, isä flippasi ihan kokonaan ja alkoi viskellä astioita uhaten minua lautasella. Äiti katsomassa olohuoneen sohvalle elokuvaa välittämättä siitä, että isä hakkaa ärsyttävän veljeni siihen paikkaan ja minut samalla." Hiljenin.

Pappa ajoi autoa hiljaa ja välillä katsoi minua haikeasti. Olin niin vihainen isälleni ja itselleni. Mutta ei se minua sinäänsä haitannut. Minä tosiaan ymmärsin isääni ja sitä mitä se joutui kestämään. Veljeni oli ongelma nuori hän poltti röökiä ja veti viinaa joka viikonloppu eikä alkanut aikuistumaan vaan kämppi vanhempien luona.

Mikään ei ollut enään entisellään kun äidilleni todettiin syöpä kun olin 3 luokalla. Kaiken huipuksi koko luokkani alkoi kiusata minua. Eikä kukaan opettaja auttanut. He eivät edes välittäneet jos jotkut nauroivat ja haukkuivat minut heidän edessään. Heitä ei kiinnostanut.

Minulla oli yksi kaveri jonka sain 3 luokalla, mutta silloin oli noh te tiedätte 'tyttöbakteereja' itse en koskaan ajatellut pojista niin, mielestäni se oli tyhmää, mutta tosiaan hänen nimi oli Owen. Me aloimme seurustelemaan 5 luokan diskossa. Mä tiedän tosi tyhmää, mutta suhteemme kesti hyvin seiskaluokan alkuun kun meille tuli erimielisyys ja erosimme ja samalla me emme sen jälkeen ole jutelleet. Eli menetin samalla hyvän ystäväni ja murruin pala palalta.

Jos nyt vaikka vertaan itseäni nyt tota tohon kivi kasaan niin tajuutteko mitä selitän?
Olen kuin kivi kasa joka koostuu monesta kerroksesta kivistä. Jos yhden kiven ottaa oikeasta paikkaa esim päältä se ei sorru.. Mutta jos ottaa keskeltä se hyvällä säkällä ei sorru.. Mutta jos ottaa aivan pohjalta ja väkisin se sortuu ja loppu tulos on sortunut kasa jota on vaikeaa enään koota, koska voimat on lopussa.. Se minä olin.

Ekalla Luokalla minulla oli yksi hyvä kaveri, mutta tokalla luokalla hän kyllästyi minuun ja jätti yksin lapun kanssa. Sitten sain uuden kaverin, mutta hän muutti 5 luokan lopulla. Sain taas uuden kaverin ja luokalle muutti uusi tyttö 6 luokan alkupuolella. Tyttö oli utelias ja hauska.. Aluksi, kunnes hänestä paljastui kamala hirviö. Niin kamala, että mä uskon sen olevan samanlainen kuin minä mutta yrittää peittää sen hirviön sisälleen..

Takaisin tähän hetkeen. Kävelin papan ovelle odottaen, että hän tulee ja aukaisee oven. Tuuli puhalsi niin kovaan, että lehdet maasta törmäsivät rumiin kenkiini. Kenkäni olivat Vanssin epämukavat nahkaiset keltaiset. Siirsin katseeni pienelle 'tielle' ja näin yhden luokan pojista pihalla keulimassa ja hän näki minut. Eliot.. Johon olin ihastunut silloin ja hänen vähän lyhyempään ja pulleaan kaveriinsa Tyleriin. Pappa aukaisi oven ja ryntäsin sisälle jättäen kenkäni 1x1 leveään pienehköön rivitalo eteiseen.

Tyler oli vähän ruskea hiuksinen eli siis vaalean ruskeat hiukset. Hänellä oli kirkkaan meren siniset silmät ja vähän pulleat posket, mutta silti hän oli laiha.
Elliot taas oli tosi pitkä siis jotain 189 cm pitkä kun taas minä olin 155 cm pitkä eli siis aika lyhyt... Eliot oli blondi jolla oli lyhyet hiukset eli siis kaikki tietää 'ananas' hius tyylin niin se oli hänellä. Hänen silmänsä olivat vaalean harmaat ja hän oli aivan laiha ja lihaksikas. Hän oli luokkamme naurattaja.

Lysähdin sängylle kuuntelemaan hiljaisuutta. Puhelimeni soi. Tuntematon numero.

"Skylar." Sanoin. Kuulin poikien ääntä he nauroivat. Haha olipa hauskaa.

"Vittu vie Skylar tule ulos äläkä itke sisällä sun syntymä päivä on huomenna." Eliot huusi puhelimeen ja Tyler nauroi taustalla. En tiennyt mitä pojat ajattelivat, mutta vaivauduin raahaamaan perseeni pihalle.

Menin ulos. Näin heidän seisovan ikkunan edessä.

"No mitä?"Tiuskaisin. Olin väsynyt kaikesta. He vain virnuilivat toisilleen ja iskivät silmiään. En ymmärtänyt mitä he oikein odottivat minusta. Haistelin pihan raikasta tuulen ilmaa.

"Me haluttiin piristää sua."Tyler nauroi. Siis whaat!? Luokkamme suosituimmat jätkät piristämässä minua? Asuin siis jossain päin Amerikan pikku kylää Fargossa. He eivät tosiaan ollut koulun suosituimmat jätkät, mutta meidän luokan oli.

"Joo nii vissii."Tiuskaisin ja kävelin jalkapallokentälle istumaan hiekkaan. Se hiekka. Se kenttä herätti minussa kaiken laisia muistoja. Sen kentän vieressä oli ala-aste ja leikki kenttä, jossa vietin paljon aikaa papan kanssa.

Muistan kuinka silloisen ystävän kanssa pyöräiltiin kyseisellä sora kentällä iloisina ilman huolta siitä, että isäni löytäisi sinne. Me aina pyöräilimme ympyrää ja menimme viereiseen metikkoon leikkimään olevamme salaisia tutkijoita.

Odotin poikia siinä kentällä alle minuutin. Mutta vaivuin taas omaan ajatus kuplaan. Hyvin ahdistava muisto hiipi mieleeni en ymmärrä miksi.

Muistiini tuli ahdistava kuva siivous viikonlopuista, kun äiti oli palaamassa hoidoista kotia ja isä halusi ilahduttaa äitiä siivoamalla leluni pois keskeltä olohuoneen lattiaa. En halunnut siivota niitä. Isäni oli tarrannut käteeni kiinni ja painanut minut laatikkoa vasten.
"Jumalauta Skyler sä vittu siivoat nyt tai mä syötän sulle sun saatanan lelut eikä sun tarvi niitä enään ikinä siivota!" Hän oli aina joka kerta huutanut minulle, kun olin vaikeana.
Kun vihdoin olin saanut oman huoneeni luulin olevani turvassa, mutta vaatekaapin ovi ei pysäyttänyt isääni. Hän oli yleensä tullut ovesta läpi eli kaatanut vaatekaapin. Mutta ei se minua haitannut ainakin sain lisä aikaa poistua ikkunan kautta pois.

"Skylar!"Eliot huusi ja pyöräili viereeni.

"No mitä?" Kysyin vähän ärsyyntyneenä, koska ajatukseni keskeytettiin. Ja muutenkin olin päättänyt olla kylmä heille.

"Etkö sä halua vaikka olla piilosta niiku polla ja rolla muodossa?"Tyler keksi. Se oli parasta juosta piiloon ja toivoa, että he eivät löytäneet. Meillä oli puhelin apuna jolloin soitettiin toisillemme ja annoimme vihjeitä. Se oli hauskaa pitkästä aikaa. Minä voitin parikertaa, Tyler vain yhden ja Elliot viisi. He olivat niin mukavia minulle. Mutta varmaan vain sen takia että seuraavana päivänä oli synttärini..