Story pieces of my life

35

"Maxime halusi numerosi." Austin sanoi aamupalalla keittiön pöydän ääreltä. Voitelin leipääni ja yritin syödä vaikka ei ollut nälkä.

"Halusi vai? Annoitko?" Kysyin kuivasti naurahtaen. Austin nyökkäsi ja hetken päästä puhelimeeni tuli viesti.

+xxx xx xxx xxxx
Moi, olen Maxime! Sain numerosi Austinilta :)

Minä
Ai moi :D Mitäs sie?

Maxime :)
Mitäs tässä. Autan vanhempia grilli juhlien järjestelyssä. Tulethan sie illalla?

Minä
Illalla nähdään :) Ketä sinne juhliin on tulossa?

Maxime :)
No mun vanhemmat ofc ja niiden ystävät. Mun ystävät eli mun bändi ja sit mun siskon pari ystävää ja isoveljen ystävä.

Minä
Nicee :)

Maxime :)
Haluutko sä jotatin erityistä syötävää? Ootko vegaani?

Minä
En mä tarvitse syötävää. Limu riittää. Ja no vegaani ja vegaani xD Kalaa en syö ollenkaan. Pudotan lihan sit ehkä joskus pois.

Maxime :)
Kiva. Eli neidille 50 lavaa kokista? ;)

Minä
Seven up*

Maxime :)
Et ole tosissas! Kokista sen pitää olla!

Minä
Et ole tosissas? Teillä ei ole mitään muuta kuin kokista?

Maxime :)
Käyn kaupassa...

"Skylar!" David huusi ja nauroi kun nostin pääni säikähtäneenä ylös puhelimen näytöstä.

"Mitä?" Kysyin paniikissa. David ja Susanna nauroivat. Austin virnuili.

Minä
Kannattasi jos haluat minut sinne ;)

"Niin, että käydäänkö vaikka yhdessä puistossa pelaamassa jalkapalloa ennen grilli juhlia." David ehdotti hymyillen. Idea on todella hyvä.

"Vaikka." Hymyilin. Ainakin saisin kilot pois...

Auringon paahteessa ja kuivalla ruoholla juoksimme pallon perässä. Pallon, joka piti käydä sitä päivää varten ostamassa kaupasta.

Aloimme juoksemaan pallon perässä. Minä ja Austin vastaan David ja Susanna. Hetki siinä juostua aloin hengästyä ja tuntui ettei happi enään kulje. Olin todella hengästynyt ja näkö kenttä alkoi sumentua. En huomannut palloa jaloissani ja muljautin nilkkani jalkapallon takia.

"Ai vittu saatana!" Kiljuin. Pidin nilkkaani. Taas sama nilkka...

"Noniin Sky... Lähdetääs näyttämään nilkkaa sairaalaan. Lähtekää te vain kotia minä kannan Skylarin sairaalaan." David sanoi Susannalle ja Austinille. He nyökkäsivät ja lähtivät.

"Miksi aina minä?" Kysyin itkua pidätellen. Olin hyvin herkillä. En kestänyt enään. David nosti minut käsivarsilleen ja kantoi minua linja-auton kyytiin. Lähdimme sairaalaa kohti.

"Koska olet vain niin ihana." David nauroi söpösti niin että hymykuopat näkyivät. Vuosi sitten en uskonut että koskaan olisin näin läheinen Davidin kanssa. Minulla on ikävä vanhaa. En sanoisi ettenkö katuisi sitä miten päädyin muotooni. En kadu sekuntiakaan, mutta on asioita mitä olisin voinut tehdä toisin.

Pitkän lääkäri jonon ja röntgenien jälkeen todetaan nilkkaani pieni hiusmurtuma. Ei sen pahempaa. Jalka on kipeä ja turvonnut. Sain kepit, sillä lääkäri huomasi etten pysty kivun takia varaamaan jalkaani painoa. Ihana lääkäri. Olihan se komea keski-ikäinen mies. Kello oli jo kuusi illalla ja grilli juhlat ovat alkaneet.