Story pieces of my life

34

Ens viikolla hiihtoloma! Jee! Ens viikolla pääsen myös ehkä Harrisonille, mutta ahistaa vaa jos yhtäkkii David tulee sinne, silläää... David 100% varmuudella kysyy mihin hain opiskelemaan ja tota... ne koulut mihin hain nii ei ehkä oo sen mielee xD mä tiedän te mietitte "sillä ei ole mitään väliä mitä mieltä muut on, kunhan itse tykkäät". Noh tota... Jos ei haluu ulko ruokintaa nii kannattaa miettiä muitakin. Ja mä olen miettinyt. Tai no... Musta tuntuu et kaikki suvus on tällä hetkellä "ei kai vaa tosta tytöstä tule alkoholisti aikuisena" 🤦🏿‍♀️ xD

Mun mielestä tää luku on aika sillee söpö x3 ainakin lopussa. Loppu on sellane mun joka päiväinen haave, että saisin tehä sillei koko perheen kanssa aina iloisesti, mutta... se ei valitettavasti ole mahdollista. Ei ainakaan nyt, mutta toivottavasti joskus, vaikka oman perheen kanssa sit joskus kun oon +30. (Jos joku nyt mut huolis).

mutta tässä teille uus luku x3

Nauttikaas x 🍂

"Enkö mä voisi jäädä yksin kotia?" Kysyin seuraten Davidiä pitkin asuntoa niin kuin joku raukka eksynyt kissanpentu emosta. David etsi lompakkoaan nopealla tahdilla ja käänsi laatikot ympäri. Ei kirjaimellisesti, mutta siltä se vaikutti. Susanna odotti Davidiä eteisessä. He olivat lähdössä yhdessä treffeille ravintolaan syömään. Minut pakotettiin Austinin mukaan bändi treeneihin. Syynä oli se että olin juonut itseni känniin. Muistatte varmaan.

"Et. Skylar minä haluaisin luottaa sinuun, mutta se on nyt todella vaikeaa." David huokaisi syvään. David löysi lompakon eteisen maton alta. Älää kysykö miten se sinne joutui... Olen viaton tuon asian kanssa... Huokaisin itsekin ja nojasin eteisen oven karmiin. David nousi ylös ja suukotti otsaani.

"Nähdään illalla!" David huudahti näyttäen lompakkoa ja lähti ovesta ulos Susannan kanssa. Austin tuli portaat alas.

"Mennääs pikkusysteri." Austin virnisti. Huokaisin syvään ja seurasin pienenä ankanpoikasena Austinia. Lähdimme linja-autolla Austinin bändikämpälle.

Austin avasi oven lukosta ja työnsi kellarin oven auki. "Moi jätkät! Mä toin tän systerin mukaan!" Austin huusi. Austin johdatti meidät ilmeisesti johonkin isoon tilaan, jossa oli yksi iso rähjäisen näköinen sohva ja pari säkkituolia. Tilassa oli kaikki soitto tarvikkeet. Sohvalla istui kaksi jätkää ja rumpujen takana istui yksi toinen jätkä. Pojat hymyilivät pienesti.

Kiinnitin huomioni ensimmäiseksi rummuissa istuvaan poikaan. Pojalla oli korviin asti ylettyvät hiekan väriset kihara hiukset ja mustat silmät. Pojalla oli revitty t-paita, jossa oli Nirvanan logo. Poika hymyili leveästi. Hän nousi ylös ja käveli luokseni.

"Piditkö näystä?" Hän irvaili. Hymähdin punastuneena. Hän ojensi kättään johon tartuin hymyillen. "Olen Dylan." Dylaniksi esittäytynyt Austinin bändikaveri hymyili.

"Olen Skylar. Mitä sinä soitat bändissä?" Kysyin hymyillen ja katsoin muita poikia. Kaikki katsoivat meitä likainen virne huulillaan. Idiootit... Minulla on Brandon. Tai oli...

"Soitan sähkökitaraa ja laulan." Dylan sanoi itsevarmasti. Siltä hän myös näytti. Dylanin vartalo oli hyvin hyvässä kunnossa. Käänsin katseeni sivussa istuviin. Pojat nousivat yhdessä ylös. Katsoin tarkasti tuuhea hiuksista poikaa jonka hiusten väri oli oranssi. Hennon likaisen blondin oranssit. Sellaiset mitkä Brandonilla. Pojan silmät olivat kuin meren kadonnut helmi. Kasvoillaan pojalla oli hennosti pisamia ja hymy oli taivaallinen. Poika muistutti todella paljon Brandonia. Pelottavan paljon...

"Olen Maxime." Maxime hymyili leveästi. Hän ei tarjonnut kättään. Hän vain hymyili leveästi niin että valkoiset hampaat vilkkuivat toffeen värisen ihon ansiosta hyvin vaaleasti. Hänellä oli päällään vihreä revitty t-paita. Pojat ilmeisesti tykkäsivät repiä paitojaan. Maximen vartalo ei ollut bodattu. Se oli tavallisen teinin vartalo. Siitä minä itseasiassa pidin.