Story pieces of my life

33

Jälleen kuumeessa... Hyvä minä. Sen kunniaksi uutta lukuu teille. Seuraava luku saattaa tulla myös tällä viikolla... xD Jos vaan jaksan kirjotella lisää lukuja.

David

Skylar oli lähtenyt Owenin luokse yöksi. Austin lähti bänditreeneihin soittamaan rumpuja. Susanna lähti töihin. Olin siis yksin. Kyllästyin yksin olemiseen, joten otin auton avaimet pöydän päältä ja lähdin autolla Harrisonille.

"Miten teillä menee Skylarin kanssa?" Harrison kysyi ja kaatoi kahvia kuppiini. Kaadoin maitoa kahviin joka värjäytyi aivan valkoiseksi.

"Hyvin on arki alkanut rullaamaan. Skylar meni Owenille yöksi." Sanoin ja katsoin valkoista kaappia edessäni. Minulla oli ikävä vanhaa. En sano ettenkö katuisi Skylarin ottamista elämääni. Skylar on parasta mitä elämässäni on tapahtunut, mutta ikävöin vanhaa. En nähnyt enään sitä vittuilevaa tyttöä joka aina istui Harrisonilla edessäni ja näytti kieltään jota koristi sininen timantti.

"Hyvä kuulla.. Skylar voisi joku viikonloppu käydä täällä." Harrison sanoi ja katsoi minua kysyvästi.

"Joo se käy jos Skylarille käy." Naurahdin. Mietin mitä Skylar teki Owenin kanssa. Pienet isän vaistot alkoivat heräilemään avoissani, vaikka Skylar ei ole minun biologinen.  Jotenkin aavistin pahaa. Olihan hän sentään aika fiksu tyttö.

"Hyvä, mites sulla menee sen Susannan kanssa? Ja sen tulevan lapsen." Harrison sanoi ja madalsi ääntä. Ai niin. Se lapsi. Ei hätää en unohtanut lastani.

"Hyvin meillä menee kiitos kysymästä. Lapsi on terve ja Skylar on hyvillä mielin lapsesta. Ei Austinillakaan ole valittamista." Sanoin. Harrison nyökkäsi. Ilta menikin sitten siinä. Juttelimme laidasta laitaan hiihdosta Skylariin.  Ja kaiken maailman luontoon liittyvää.

Palasin kotia. Susanna istui sohvalla. Hymyilin ja istuin hänen viereensä. Susanna hymyili ja suuteli huuliani. Vastasin suudelmaan ja katsoin portaita.

"Missä Austin?" Kysyin ja katsoin Susannaa. Susanna hymyili pienesti.

"Jäi kuulemma kaverille yöksi, olemme siis kahden." Susanna hymyili pienesti ja katsoi minua silmiin. Kello oli jo puolella yötä menossa.

"Noh neiti täydellinen, sallisiko tuo pieni lapsi sisälläsi meille kahdenkeskistä aikaa?" Kysyin kohottaen kulmaani. Susanna tirskahti pienesti ja nousi seisomaan.

"Mielellään." Susanna naurahti söpösti. Nousin ylös sohvalta ja suutelin Susannan huulia.

Heräsin puhelimen soittoon. Ähisin ylös istumaan. Otin puhelimen käteeni ja huomasin Owenin soittavan minulle. Miksi hän minulle soittaa?

"Vastaa rakas siihen puhelimeen tai sammuta se ja tuu takas mun viereen." Susanna mutisi väsyneenä. Huokaisin ja vastasin puheluun.

"Mitäs Owenilla on mie-" En ehtinyt sanoa sanojani loppuun sillä Owen alkoi jo puhumaan päälle.

"Voi vittu! Onko Skylar siellä?!?" Owen huusi puhelimeen. Mitä!?!?? Olin hämilläni Owenin paniikista.

"Ei ole näkynyt, eikö Skylar sitten ole kanssasi?" Ihmettelin. Puhelimen toisesta päästä kuului kiroilua.

"Ei ole..." Owen huokaisi syvään. Nousin nopeasti seisomaan. Viha alkoi hämmennyksen läpi kiehumaan.

"Missä on Skylar!?" Huusin puhelimeen ja aloin vetämään farkkuja jalkoihini.

"No en tiedä!"

"Miten niin jumalauta et tiedä!? Skylarin piti olla kanssasi koko yön!" Huusin ja avasin makuuhuoneen oven. Susanna nousi istumaan.