Story pieces of my life

6

Heräsin herätys kelloon. Oli perjantai ja sossu päivä. Kiva. Nousin sängystä ylös ja lähdin tallustelemaan keittiöön juomaan vettä.

Menin alakerran vessaan koska rakas veljeni oli valloittanut suihkun. Onneksi minulla oli aina varalta kahdessa paikassa hammasharjani ja suihku saippuat. Menin suihkuun ja pesin hampaani. En jaksanut meikata sillä ei ollut väliä kun näytin yhtä iljettävän rumalta.

Oli aika lähteä. Lähdin linja autolla sossujen luokse. Odotin pihalla että joku hakisi. Luokseni tuli vanha sama nainen joka on ennenkin perheeni kanssa ollut.

Istuin pöydän ääressä hiljaa. En puhunut mitään. Katsoin käsiäni jotka olivat pöydän alla. Käteni tärisivät. Heilutin jalkojani.

"Skylar. Olisiko aika puhua? Me ei voida auttaa sinua jos et sano missä tarvitset apua." Nainen sanoi turhautuneena.

Annoin hönelle vihaisen katseen. Viha roihusi sisälläni."Voi jumalauta! Olenko minä sanonut että tarvitsen apua?! Hä?!! Minä en ole puhunut mitään. Minä en tarvitse apua!!! Ja jos tarvitsisin niin kyllä minä itse sitä hakisin mutta minä en tarvitse missään perheen kanssa apua! Ainut asia missä tarvitsen apua on kuolemisessa!" Huusin tosi kovaa. En jaksanut enään. Halusin tappaa itseni.

Nainen katsoi minua lempeästi." Minä tiedän.. tämä johtuu perheestäsi ja koti oloista mutta se helpottuu kun joudut laitokseen lupaan sen."

"Voi vittu nyt.. Oikeasti mun yksi unelma oli mennä vuoden vaihtoon Chicagoon ja silloin olisin olut onnellinen!!!! Mutta nyt! Mä en ole sitä koska mun elämä tuhotaan täysin ja mä lupaan jos te viette mut mun perheestä pois mä tapan itseni. MINÄ TAPAN ITSENI!!!" Huusin täysillä ja nousin tuolista pois. Lähdin kävelemään ulos. Kukaan ei tullut perässä.

En mennyt kouluun. En mennyt kylläkään kotiakaan. Menin sillalle istumaan kaiteen päälle. Otin siitä kuvan istagramiin. Kirjoitin kuva tekstin jossa luki 'voi kunpa joku päivä mä vahingossa tästä putoaisin.'
Kukaan ei välitä. Ei tietenkään mitä mä oikeasti luulin.

Kävelin takaisin kotia. Ketän ei ollut kotona. Otin röökit vaatekaapistani ja sulloin ne takkini taskuun. Löhdin ulos. Ulkona vaan menin sillalle istumaan ja miettimään elämää.

Viikonloppu tuli ja meni. Mä olin vaan mun huoneeseen linnoittautunut. En halunnut syödä tai nähdä ketään. Kävin pihalla välillä toki polttamassa mutta sen jälkeen menin heti huoneeseeni. Äidin tila oli pahentunut ja joutui sairaalaan. Menin katsomaan äitiäni sairaalaan kun isä ja veli ryyppäsivät yhdessä olohuoneessa. He näyttivät idiooteilta.

"Moi." Sanoin ja otin äidin kädestä kiinni. Oli maanantai enkä mennyt kouluun. Nyyhkytin. Katsoin pientä laitetta äitini vieressä joka piipitti tasaiseen tahtiin. Sydänkäyrät menivät ylös ja alas. Silitin äitini kalpeita kasvoja. Äitini oli koomassa. Kasvain oli laittanut äidin koomaan.

Nousin ylös tuolilta ja lähdin kotia kävellen. Mua vitutti mun elämä. Kävelin vaan hiekkatietä pitkin kotiini. Se vaihtis oli tullut jo kouluun. Avasin koti oveni.

Savu pilvi läsähti naamaani. Yskin. Veljeni oli tullut keittiöön pössyttelemään. Hajusta tuli huono olo ja menin omaan huoneeseeni. Isä makasi sohvalla kalja kädessä.En jaksanut sitä paskaa joten otin terän ja viilsin sillä paljaaseen käteeni ison viillon. Sen viereen tein muita verisiä viiltoja. Veri tippui housuilleni. Ne onneksi olivat mustat colleget. Snnoin veren vain olla ihollani ja laitoin hupparin takaisin.

Makasin sängylläni ja olin puhelimella. Owen oli jutellut minulle tai siis me juttelimme. Olimme taas kavereita. Mutta en minä hänelle kertonut mitä koin tai jouduin käymään läpi. Me vaan juttelimme eri elokuvista. Ja uudesta vaihtarista  jonka nimi oli Levi.