Story pieces of my life

11

Tää on myös plus luku, koska ei vaikuta mitenkään Skylarin elämään, mutta halusin tuoda tänne esille tuon hahmon ajatuksia kaikesta niin on vähän selvempää.

Willhelm

"Rakas mitä sie mietit?" Vaimoni Camila kysyi sohvalla vierestäni ja nojasi minuun. Laitoin kaljan sohvapöydälle ja huokaisin syvään.

"Skylar Lanea.. Olen huolissani hänestä." Sanoin ja katsoi vaimoni ihanan sinisiä silmiä. Camila huokaisi.

"Me sosiaalityöntekijät yritämme tehdä parasta.. Mä en sais kertoa sulle mitään, mutta me epäilemme Skylarin olevan pahasti masentunut sen vanhempien takia.. Me yritämme saada hänet pois isältään, mutta se ei ole niin yksinkertaista." Camila mutristi huuliaan. Hymähdin. Otin hennosti Camilan leuasta kiinni ja suutelin hänen huuliaan varovaisesti.

"Isää!!" Rose huusi huoneestaan. Camila näytti tietä minulle ja huitoi minua menemään. Huokaisin syvään ja nousin sohvalta. Kävelin rakkaan tyttäreni huoneeseen.

"Mitä Rose?" Kysyin ja laitoin valot päälle. Rose näytti surulliselta. Istuin hänen viereen sängylle.

"En saa unta." Rose mutisi unisena. Tai sitten hän ei vaan edes halunnut saada unta.. Huokaisin ja silitin tyttäreni ruskeita pitkiä hiuksia. Hän oli perinyt ne äidiltään.

"Yritetää nyt nukkua.. Huomenna on muutenkin viimeinen päivä koulua ennen jouluaattoa." Kuiskasin tyttäreni korvaan. Silitin hänen hiuksiaan rauhoittavasti. Lopuksi kuulin vain tytön tuhinan vieressäni. Yritin varovaisesti nousta Rosen violetin peittämästä sängystä ylös. Suunnistin pimeässä huoneessa ovelle ja avasin sen hitaasti. Suljin oven ja kävelin helpottuneena vaimoni viereen sohvalle.

"Hetkonen... Huomenna on joulujuhla ja sä litkit kaljaa." Camila totesi huolestuneena ja ponkaisi sohvalta ylös seisomaan eteeni. Katsoin hänen pinkki raidallisia yöhousuja ja mustaa toppia. Hänen pitkät tummat hiukset ylettyivät hänen napaansa.

"Joo, no se juhla on vasta iltapäivällä ja mä ajattelin nyt vain nauttia yhden kaljan." Mutisin vaimolleni. Camilla ei armoa antanut, vaan nappasi kaljan sohvapöydältä ja nousi portaat ylös keittiöön. Huokaisin syvään ja menin perässä keittiöön.

"C'mon oisit antanu mun juoda sen loppuun." Ähisin vaimolleni, joka vain virnisti ja tuli viettelevästi eteeni.

"Nyt, kun Rose nukkuu..."Camilla aloitti ja suuteli minua hellästi huulilleni. Virnistin.

"Sori, mutta huomenna on pitkä päivä ja Rose tosiaan nukkuu." Pahoittelin vaimolleni. Halasin Camilaa ja nostin hänet syliini tai ainakin yritin. Vaimoni kiljahti ja alkoi nauramaan. Rakastin hänen nauruaan. Rakastin kaikkea mitä meillä oli. Rose oli parasta elämässäni. Yritin parhaani mukaan suojella häntä pimeydeltä. En halunnut, että hänestä tulee Skylar. Heissä oli hyvin paljon samaa sen takia välillä mä pidän hänestä huolta ja olen hänelle se varaisä.

Laskin Camillan sänkyymme. Hän naurahti ja pujahti peiton alle. Vedin farkkuja pois jalastani. Huokaisin syvään ja menin peiton alle vaimoni viereen.

"Mitä jos Skylar ei vaan pärjää?" Kysymys tuli vain yhtäkkiä suustani. Camilla nojautui minuun ja silitti parran tynkääni.

"Skylar on yllättävän vahva tyttö.. Ei hän sentään ole viilellyt joten kaikki on hyvin." Camilla kuiskasi. Niin.. En ollut kertonut Camilalle mitä näin, sillä Skylar ei halunnut.

"Mitä jos hän olisi? Toimitteko te sitten erillä tavalla?" Kysyin mietteliäänä.

"Nopeuttaisimme päätöksen tekoa ja ottaisimme hänet heti huostaamme, mutta Skylar oli uhkaillut tappaa itsensä, joten me ensin kysyisimme olisiko hän halukas muuttamaan, vaikka jollekkin sukulaiselleen jos he huolisivat."

"Skylar viiltelee." Kuiskasin kivuliaasti. Camilla nousi käsien varaan katsomaan minua silmiin. Hän oli aivan äimistynyt.