Story pieces of my life

10

"Skylar!" Isä huusi nimeäni, kun paiskasin eteisen ulko oven kiinni ja lähdin juoksujalkaa kylmissäni kaupungille. Pappani Harrison lupasi hakea minut kauppakeskuksen edestä.

Olin kerennyt suututtamaan isän aamulla. Isä valitti minulle, kun en ollut tyhjentänyt astianpesukonetta. Kerroin, että ei Cab ollut sitä myös tyhjentänyt joten ei minun sitä tarvitse silloin tyhjentää jos en halua. Isä ei tietenkään tykännyt ilmauksestani ja alkoi räyhäämään minulle siitä kuinka tiellä olen hänen elämässään. Kiitin häntä siitä tiedosta ja silloin hän löi minua lautasella käteen. Olis vaa iskeny päähän ei olisi haitannut. Ei hän iski käteeni johon on tulossa mustelma. Tietenkin lautanen hajosi sirpaleiksi. Isä pakotti minut siivoamaan sirpaleet, mutta haistatin pitkät ja lähdin eteiseen pukemaan.

Otin röökin tärisevään käteeni ja sytytin sen palamaan. Otin henkoset ja hypin kylmyyttäni pois kauppakeskuksen edessä. Ihmiset katsoivat minua oudosti. Olin tottunut siihen.

Harrison saapui uudella autollaan eteeni. Musta audi A6, vaikka olin köyhästä perheestä pappani oli rikas. Hän oli säästänyt kaiken. Ihailin Harrisonia, sillä hän osasi säästää rahaa eikä tuhlannut sitä turhan päiväisiin aineisiin.

Istuin musta nahkaiselle penkille, joka tuoksui uudelta. Katsoin Harrisonia, joka hymyili huolestunutta hymyä.

"Taasko?" Harrison kysyi huokaisten. Katsoin hänen blondeja tuuheita nuorehkoa tyyliä. Pappani pysyi tyylissä hyvin. Hänellä oli tuuheat viikset ja miehekäs parta, käsissään oli tatuointeja.

Nyökkäsin hennosti. Yritin pitää itkuni sisälläni. Kuivat kyyneleet valuivat poskia pitkin. "Tottakai, ei se koskaan lopeta ja varsinkin kun äiti on kuollut." Kuiskasin käheällä äänellä viimeisen sanan lauseesta. Äitini kuoli yöllä. Lääkärit ilmoittivat siitä isälleni ja isä purki vihan minuun. Cab vain syytti minua äidin kuolemasta isän kanssa kilpaa. Hautajaiset ja kaikki on tulossa nyt joulun alle.

"Mä en vaan kestä tätä stressiä, jonka mun pitää hoitaa yksin.. kaikki hautajaiset ja näin.. Mä en yhtään tiedä miten mä selviän, kun iskä nyt juo." Totesin surullisesti. Katsoin hyvin miettivää Harrisonia, joka ajoi keskittyneesti autoa. Katsoin tuttuja seutuja, jotka menivät nopeasti ohi.

"Kyllä sä selviät. Olet sen verran vahva naisen alku mitä koskaan tiedän." Harrison sanoi viisaat sanansa. Niin vahva. En minä ole vahva. Harrison tietää sen.

Harrison avasi kotinsa oven. Menin sisään ja laitoin vanssini nätisti omalle paikalle ja takin heitin naulakkoon. Kävelin suoraan vasemmalle olohuoneeseen ja keittiöön. Istuin keittiön pöydän ääreen ja kaivoin puhelimen farkkujen persetaskusta.

Owen
Onks kaikki hyvin? Et oo puhunu pariin päivään.. Ootko muuten ilmottanu opolle että lopetit tetin?

Minä
Äh äiti kuoli... Iskä hakkas lautasella niinkuin olin pieni niin sama toistuu nytkin. Ja ei en oo kertonu opolle enkä jaksa xD oon nyt Harrissonilla nii tääl on iha jees olla jos David ei vaa tuu xD

Owen
Mhhm... Voisinpa mä auttaa jotenkin.. Ootko muute Levin kaa jutellu?

Minä
Niimpä...

Minä
Öööööö en oo jutellu Levikselle xD ei mul oo sen numeroo enkä oo nähny sitä mun huoneessa :)? Ainakaan tietääkseni.
O.o ois aika pelottavaa, jos se ilmestys mun huoneen ovelle samalla tavalla, kuin sä.

Owen
No hö.. kysyt sitte koulussa :)
Hei mitäpäs jätät oven auki! Sinne voi tulla vaikka minkälainen kirvesmurhaaja xd

Minä
Tuskinpa nyt sentää xD

Kuulin oven käyvän ja tuuli puuskahti ulko ovesta. En keskittynyt kuka sieltä tulee. Keskityin vain Owenin kanssa jutteluun. Kuulin tuolin raahautuvan edessäni. Pelottavasti taskulamppu hävisi hitaasti nenäni edestä. Voi ei...