Skylar Lane, huonosti rakennettu kivikasa, joka voi sortua milloin vain pienen hipaisun takia. Skylar ei paljoa pidä kosketuksista tai huomio pisteenä olemisesta, mutta silti salaa uskaltaa haaveilla hyvästä elämästä, vaikka sellaista on vaikea saad...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
☝🏿MINÄ ATM KUN LOPETIN TÄN LUKEMISEN XD.
Love you!🥰☺️
Heräsin kamalaan huutoon. Kuulin Harrisonin äänen. Mitä ihmettä? Nousin ylös ja huomasin nukkuneeni löysät rikkinäiset colleget päälläni. Vedin aukinaisen hupparin mustan t-paidan päälle. Otin kassin ja puhelimen syliini.
Lähdin portaat alas keittiöön ja huomasin Cabin edelleen lattialla. Isä ja Harrison huusivat toisilleen.
"Entä jos Cab olisi kuollut!?! Tajuatko mitä se tekisi Skylarille? Tajuatko mitä se tekisi sinulle?! Sinun pitää Theo ryhdistäytyä!!" Harrison huusi kovaa Theolle eli isälleni. He olivat keittiön pöydän vieressä. Kävelin hitaasti Cabia kohti ja tunnustin nukkuiko hän. Cab hengitti ja nukkui sikeää unta.
"Ei! En olisi saanut lyödä häntä! Mutta ihan sama! Minua ei kiinnosta vätys lapseni! He ovat samanlaisia kuin äitinsä eli ihan helvetin tyhmiä! Kuolisivat hekin pois äitinsä mukana! Ei kuule haittais!" Isäni huusi kovaa murahtaen isälleen. Säpsähdin siitä mitä isäni sanoi. Hän halusi minun kuolevan. Niiskaisin ja siinä vaiheessa Harrison huomasi minut. Hän tuli viereeni ja otti halaukseen. Halasin häntä ja kävelin pikaisesti eteiseen. Otin kengät syliini ja normaalit niken rikkinäiset kengät jalkoihini. Lähdin nopeasti Harrisonin auton kyytiin.
Matkasimme Harrisonille juomaan kahvia. Istuin käittiön pöydän äärellä ja keikuin tuolilla. Hörpin hiljaisuudessa kahvia ja luin Owenin viestiä.
Owen: Brandon on vähän vihanen nyt, mutta anna olla. Tai no.. Sä tunnet sen paremmin, mutta mun piti mennä ottaa äidiltä viinat pois. Tänään sossu jengi tulee kattoo kämpän.
Minä: Okei.. Brandon ei oo ees lukenu mun viestejä. Vituttaa vaa.. Ehkä ois helpompaa jos mä vaan... Kappas David tuli hakee mut perhepäivälliselle, nähää illalla.
David katsoi minua hymyillen ja istui Harrisonin viereen. Hän kaatoi kahvia kuppiin ja virnisti samalla kun kaatoi maitoa melkein yli kahvikupista. Hänen kahvi oli viti valkoista, kun taas minun oli mustaa.
"Kohta mennään mun luo heittää tavaras niin sitten mennään ravintolaan jossa jo Susanna ja Austin odottavat." David virnuili. Tuhahdin. Tämä tästä vielä puuttuikin. Velipuoli ja äiti puoli. Jos David on edes sijais isäni. En tiedä, enkä jaksa sitä miettiä.
"Ok." Hymähdin ja join kahvini loppuun. David ja Harrison jakoivat tietyn tiukan katseen keskeneään. David huokaisi syvään.
"Hei, Susanna on rento tyyppi ja no.. Austinista en nyt kovin tiedä.. Mutta lupaat vaan ettet ala seurustelemaan Austinin kanssa." David kertoili saarnaavaan sävyyn. Pyöräytin silmiäni. En iki maailmassa alkaisi seurustelemaan edes parhaan kaverin eksän kanssa. Eli ei. Austin ei tule olemaan mulle sopiva. Ei iki maailmassa. Minun piti vain saada kaikki järjestykseen ensin Brandonin kanssa.
