Story pieces of my life

37

Ou ghaad en oo ikinä tehny näin pitkää lukua tänne, mutta mun oli pakko, koska tää Skylarin päivä oli aika pitkä.

Ja tässä luvussa Skylar haukkuu meitä naisia, mutta älkää pliis suuttuko. Hän ei osoita ketään sormella tai yleistä. Tai siis minä en.
Muistakaa että te kaikki ootte todella ihania sellaisina kun ootte!🥰
Ja mul on taas semmone jakso menos et ajatuksii vaa tulee ja tulee, enkä saa unta ja oon todella energinen ja ajatukset kutakuinkin on tän luvun ajatukset atm.
Mutta älkää peljätkö en oo kuolemassa ihan vielä! Saatte kirjan ainakin loppuun ennen sitä :)

Love you!😘

ps: en oo varmaa kohta ainoo kuka haluis lyödä Davidiä kengällä päähän?

"Skylar." David sanoi jostain. Nostin katseen puhelimestani edessä seisovaan Davidiin. Istuin sohvalla vallaten koko sohvan. Eli makasin sohvalla.

"Mitä?" Kysyin. Olin taas vaipunut omiin ajatuksiin. Susanna oli töissä ja Austin oli bänditreeneissä. Minä vietin viimeistä lomapäivää Davidin kanssa kotona.

"Onko kaikki hyvin?" David kysyi hyvin isämäisesti. Hän oli se isä korvike minulle. Hän oli puuttuva palanen.

"Joo on, miksi kysyt." Olin hämilläni. Katsoin Davidia, joka nojasi oven karmiin edessäni. Hän huokaisi syvään ja katsoi minua silmiin.

"Olet ollut viime aikoina todella poissa oleva." David totesi. Nyökkäsin ja katsoin puhelintani. Viestittelimme Owenin kanssa. Ja Maximen. Maxime ja minä olimme ihan ok kavereita. Owen oli innoissaan koulusta. Taisi olla enemmän innoissaan siitä, että pääsi vittuilemaan minulle joka päivä.

"Skylar." David huokaisi syvään. Nostin taas katseeni tällä kertaa vihaisen näköiseen Davidiin. Vittu. Olin jäänyt taas omiin ajatuksiin.

"Mitä?" Töksäytin kysyvästi. David huokaisi ja istui toiselle puolelle huoneessa olevaan nojatuoliin.

"Onko kaikki hyvin?" David kysyi huolestuneena uudestaan ja laittoi Netflixin päälle. Miksi hän uudestaan kysyy?

"Joo on." Valehtelin. David nyökkäsi ja alkoi selailemaan elokuvia. Minulla sattui valehdella Davidille, mutta en halunnut huolestuttaa häntä turhaan. Tosiasiassa minä tein kuolemaa. Olin kuolemassa, eikä kukaan voinut minua siinä auttaa.

"Mikä elokuva?" David kysyi hetken päästä kun ei itse osannut valita.

"Mikä genre?" Tein vasta kysymyksen ja katsoin televisiota.

"Sulla on vapaat kädet." David naurahti. Nyökkäsin ja aloin miettimään sopivaa elokuvaa.

"Katsotaan 'olet korvaamaton.'" Sanoin päättäväisesti. Se vain tuli jostain kirkkaalta taivaalta päähäni. David katsoi minua ihmeissään.

"Onko se jotain rakkaushömppää?" David kysyi naurahtaen. Mulkaisin häntä.

"No päätä sitte ite leffa." Tiuskaisin. David nosti kädet antautumisen merkiksi ylös.

Elokuvan aikana tiesin mitä siinä tulisi tapahtumaan, sillä olin jo aikaisemmin sen nähnyt. Aina lopussa ja puolivälissä aloin itkemään. En kunnolla, mutta pari kyyneltä mä valutin poskille. En spoilaa jos joku ei ole nähnyt elokuvaa, mutta sen verran voin kertoa, että se kertoo yhdestä pariskunnasta, jotka yrittivät lasta ja menivät kihloihin. Naiselta löytyi kasvain ja sit se halus auttaa sen miestä etsimään itselleen uusi nainen ettei sen kuoleminen olisi niin pysäyttävä kokemus.

"No oliks paska?" Kysyin keittiöstä ja laskin vesilasin tiskialtaan tasolle. David nojasi portaiden kaiteeseen ja huokaisi syvään. Hän katsoi minua kirkkain silmin.