Story pieces of my life

24

Kuka on The porkkanapää?

"Jumalauta tule pois sieltä!" Kuulin jonkun äänen sivusta. Olin sulkenut silmäni. Yhtäkkiä tunnen tönäisyn. Sitten kuuluu junan ääni kaikuvan kauas. Avaan silmäni. Olen hengissä?
petyin siihen, että pystyin ajattelemaan ja kaikki tuntui normaalilta. Huomasin jonkun miehen makaavaan maassa keräten hegitystä.

"Miksi sä tönäisit minut?" Kysyin mieheltä. Miehellä oli lyhyt sänki havaittavissa. Hiukset likaisen oranssit ja silmät, kuin timantilla. Ne olivat hyvin hyvin vaalean harmaat ja keskellä mustaa niikuin kaikilla ihmisillä. Mies nousi ylös ja oli minua huomattavasti pitempi. Ainakin parikymmentä senttiä tai yli.

Mies ei näyttänyt iloiselta, hän otti askeleen lähemmäksi ja pudidti päätään vihaisesti. "Koska sä yritit tappaa itsesi!" Mies raivosi minulle. Painoin katseeni käsiini. "Missä sun vanhemmat ja minkä ikäinen olet?" Mies uteli tuimasti.

"Äiti taivaassa, isä vissii kotona juomassa, Harrison kotona ja David eläintarhassa. Olen luokkaretkellä ja ihan 14." Vastasin katse tiukasti miehessä. Mies kröhäisi.

"Mennään takaisin sinne eläintarhaan." Mies käskytti. Ja alkoi kuljettamaan minua autolleen.

"Mä en tuntemattomien mukaan lähde, mieluummin tapan itseni." Ryhdyin vaikeaksi. Mies huokaisi syvään ja pysähtyi.

"Olen Brandon ja 21 jos välttämättä iänkin haluat tietää ja nyt minä vien sinut turvallisesti takaisin luokkasi luokse." Brandoniksi esittäytynyt pervo otti minua kädestä kiinni ja lähti kuljettamaan varmaankin hänen autolleen. Hän istutti minut autonsa kyytiin etupenkille. Suljin oven perässäni.

"Nyt varmaan murhaat minut?" Esitin kysymyksen, jolle tuo The porkkanapää naurahti.

"Voisinkin, mutta lakimiehenä mä en voi, enkä varsinkaan halua. Minun velvollisuus on auttaa ihmisiä ja niin autan sinuakin." Barandon kertoili. vai että lakimies..

Brandon toi minut takaisin helvettiin. "Onko pakko? Mä tein jotain tosi tyhmää ja David on vihainen.." Mutisin häpeissäni, Brandon naurahti ja pudisti päätään.

"Valitettavasti nyt on pakko."

"Okei, mä tästä lähden moikka!" Olin aukaisemassa ovea, kunnes ovet napsahtivat lukkoon.

"Mä tulen mukaan ja anna sun numero." Porkkanapää ilmoitti, aukasi auton ovet ja hyppäsi pois kyydistä. Huokaisin syvään ja nousin itsekin.

"Et kerro Davidille sitten sitä, että yritin itsemurhaa.." Mumisin hiljaisesti, mutta myös siten että Brandon kuuli.

"Okei en, mutta anna se sun numero." Brandon virnuili. Huokaisin syvään ja aloin luettelemaan numeroita Brandonille, sillä puhelimeni oli Davidillä jos muistatte.
"Noniin herra porkkanapää tuolla on David, joka juttelee Willhelmille ja ne on tuos panda aitauksen luona." Osoitin Davidiä. David huomasi minut ja tuli vihaisesti eteeni.

"Skylar nuori neiti missä olet ollut!?" David karjui naamaani. Brandon katsoi minua säälien. Olin vain hiljaa. En ikinä voittaisi Davidiä. En ikinä.

"Oli minun kanssani. Löysin hänet yksin jäätelökiskan luolta, tuolta noin niin päätettiiin yhdessä kiertää eläintarhaa." Brandon keksi hyvän selityksen. Ja ainiin. Jouduttiin ostamaan Brandonille oma lippu. Hups..