Story pieces of my life

21

Oikeus oli ohitse. Nousimme tuoleiltamme. Tärisin, sillä isäni ja veljeni pääsivät vapaiksi. Minä joutuisin takaisin kotia. Okei en vielä. Vasta sitten kun isäni ja veljeni ovat raitistuneet. Heille määrättiin sakkoa aika reilusti ja vielä heidät lähetettiin Avohoitoon. Isäni katsoi murhaavasti Davidia ja minua. Entä jos isäni ei enään tahdo minua kotiin. Ja mitä sitten vaikka tahtoisi? Entä jos mä en tahdo ja sitten isäni hakkaa minua uudelleen ja uudelleen. Äidin hautajaisetkin oli kunnon katastrofi. Minä olin siellä yksin papin, Davidin ja Harrisonin kanssa. Äiti jouduttiin hautaamaan vain yksin.

Autossa oli todella hiljaista. Istuin takapenkillä ja Harrison etupenkillä. David oli kuskina. Kuuntelin auton hurinaa. Katsoin ikkunasta ulos. Oli pimeää. Kaikkea tapahtui aivan liian nopean ajan sisällä.

Luokka retki olisi kahden päivän päästä ja luokkamme lähtisi eläintarhaan. Oli siis luvassa hyvin pitkä linja-auto matka sinne ja takaisin. Tosin olisimme siellä yötä hotellissa. Kaverit saivat nukkua samassa huoneessa. Eli nukkuisin Owenin kanssa. Ei se minua haittaa. Päin vastoin. Ollaan suunniteltu mitä tehtäisiin. Pelaisimme yömyöhään veto pokeria. Ai että se olis kivaa. Valvoisimme yömyöhään. Noh sen mä tekisin silti, vaikka olisin kotona.

Sillä välillä mä en vaan pysty nukkumaan. Kerran olin kaksi päivää putkeen valveilla. Tosin mä söin silloin vielä vähän. Opiskelukin tuntui jo silloin aika tahmaselta, mutta silti mä jaksoin olla pirteä. Tosiaan nyt mulla ainakin on tiedossa mikä aiheuttaa mun mielen muuttumisen. Ja ne miksi mä haluan hyppiä sillalta alas huvikseen, olen yöt ja päivät hereillä. Se selittää kaikki nämä. Juoksen autotiellä silmät kiinni, Owen kävelytiellä katsomassa puuhiani. Istun autotielle jos ei ole autoja tai jos auto on muutaman metrin päässä minusta. Selittää kaikki mun sekoilut. Kärsin siis kaksisuuntais mielialahäiriöstä. Jes nyt se tuli sanottua. Tuntuupa helpottavalta. Ei. Ei tunnu helpottavalta. Tuntuu paljon pahemmalta nyt kun myönsin sen.

Auto pysähtyi. Nousin ulos ja lähdin omaan huoneeseeni. Huokaisin syvään ja lötkähdin huoneen lattialle maha edellä. Huoneeni oli sotkuinen. Makasin mustan maton päällä. Kierittelin sormeani matolla. Olin jättänyt huoneen valot auki enkä jaksanut mennä sulkemaan niitä. Käänsin päätäni oikealle puolelle sängyn alle. Katsoin mitä sänkyni alla oli. Löysin minun sipsipussin.

Tuon pitäisi olla aika vanhaa.. Skylar? Miksi sulla on edes sipsipussi sun sänkysi alla? En tiiä..

Pitkän makoilu tuokion jälkeen, nousin lattialta ylös ja menin keittiöön. David ja Harrison istuivat pöydän äärellä. Oli vielä päivää, mutta aloin olla väsynyt. Istahdin pöydän ääreen ja lueskelin lehteä.

"Me sitten lähdetään maanantaina tosiaan sinne luokkaretkelle niin muistathan olla kunnolla. Mä luotan suhun. Mun pitää kumminkin paimentaa loput luokasta, joten olethan kunnolla?" David varmisti.

Hymyilin ja nyökkäsin. "Mutta eiks Will tuu mukaa?"

"Tuleehan se, mutta mä en halua joutua käskyttämään sua." Selvä.. Harrison naurahti. David mulkaisi Harrisonia pahasti.

Oonks ainoo kuka shippaa Davidia ja Harrisonia? Mun mielestä ne sopisi hyvin yhteen.

"Hada" möläytin ajatukseni ääneen. Hada katsoivat minua ihmeissään.

"Mitä?" David naurahti ja rypisti kulmaansa.

Naurahdin. "Siis teiän shippi nimi on Hada. Harrison ja David."

He katsoivat toisiaan silmiin ja purskahtivat nauramaan. "Okei.. Ja miksi?"

"Te sopisitte hyvin yhteen ja ootte parhaita ystäviä, joten mä vaan keksin teille shippi nimen. Joten joo.. Millon meillä on ruoka vai joudunks olla nälkäsenä?" Irvistin. David nousi ylös ja meni jääkaapille.