Story pieces of my life

16

"Eli te inhositte toisianne alussa!" Huudahdin nauraen. Owen nauroi vieressä. "En olis ikinä uskonu, te ootte kuin paita ja perse." Olin hyvin innoissani ja hämmentynyt samalla. Ja Davidin menneisyys tuli aivan puskista ja Harrisonin..

"Ja sä jäit kiinni mummon käsilaukun varkaudesta ja sait siitä samasta käsilaukusta päähän!" Owen nauroi minun kanssa. En voinut käsittää sitä!

"Jep niin vihattiin.. David asui minun ja ex vaimoni kanssa siihen asti, että muutti pois.. Hänen ja isäsi kanssa tuli pientä kränää silloin, kun isäsi oli jo 22 David oli silloin 16 ja muutti omilleen niillä rahoilla.." Harrison selosti ja David hymyili vieressä.

"Nii no avataan lahjoja nyt." David mutisi hymyilen. Hymyilin ja menin istumaan sohvalle. Owen haki repustaan pienen paketin ja ojensi sen minulle. Harrison istui tuolilla lähemmäs sohvaa ja toi paketin eteeni. Annoin paketin Harrisonille, Davidille ja Owenille.

Avasin Owenin pienen paketin. Käsiini jäi röökiaski, johon oli painettu minun ja Owenin kuva. Ei hitto se oli hieno! Hymyilin leveästi ja halasin Owenia. "Kiitos." Kuiskasin hänen korvaan. David ja Harrison katsoivat minua paheksuen.

"Skylar." David sanoi tiukasti. "Poltatko?" Naurahdin laimeasti, vaikka ei se ole naurun asia, mutta hermostuneisuus tekee ihmeitä.

"Joo."

Molemmat olivat ihan hiljaa ja avasivat omat lahjansa. Owen avasi myös omansa. Olin laittanut Owenille vähän rahaa kirjekuoreen ja olin ostanut hänen lempisuklaata ja tehnyt taulun meistä.

Davidille minä ostin 'näin opit tekemään ruokaa' kirjan. David naurahti. Harrisonille minä ostin tatuointi liikkeeseen lahjakortin. Avasin lahjan Harrisonilta.. Sain puhelimen. Iphone 8plus. Hymyilin leveästi. Owen hymyili myös. Aukaisin paketin ja otin puhelimen heti käyttöön.

Menimme pöydän ääreen pelaamaan uudestaan korttia ja juomaan kahvia. David antoi minulle lahjan. "Siinä." David naurahti. Silmäilin mustaan paperiin käärittyä ohutta kirjalta vaikuttavaa pakettia.

"Voi vittu sun kaa!" Huudahdin, kun aukaisin paketin ja näin mitä se sisälsi. Sain 'Näin tulet viisaaksi, käsikirja idiooteille.' Oi ihanaa.

"Kiitos, mä varmaan tulen tarvitsemaan tätä." Naurahdin ja tutkin pientä kirjaa hetken. Harrison ylettyi pöydän yli ja antoi viiden dollarin setelin minulle, otin sen vastaan ja kiitin Harrisonia.

Owen katsoi minua mietteliäästi. "Mikä toi teidän viiden dollarin seteli juttu oikein on?"

Naurahdin. "Ei mikään." Harrison näytti minulle hiljentymis merkkiä eli laittoi sormen huulilleen.

"Niin, mikä se on? Harrison on antanut sulle koko ajan vitosia, kun mä puhun." David kiinnostui.

Hymyilin leveästi. "En kerro." Owen laittoi koiranpentuilmeen. Ei vittu..

"Sä et saa rahaa muuten." David uhkaili. Näytin keskisormea hänelle ja sitten sain taas taskulampusta silmään. Auts..

"Hei, et sä voi mua uhkailla! Ja sitä paitsi mä saan silti Harrisonilta rahaa eli ei ongelmaa." Naurahdin vittuilevaan sävyyn ja laitoin käden harrisonin eteen ja pyysin vitosen seteliä. Harrison pudisti päätä.

Vedin huulet mutruun. "Harrison." Ojensin käden uudestaan ja katsoin häntä vihaisesti. "Tässä kohtaa sun pitää antaa se vitonen me sovittiin."

"Ei tässä kohtaa.. Sä oot tänään jo melkein lunastanu mut köyhäks." Harrison naurahti. Muut katsoivat meitä oudosti.

"No siitä sä voit syyttää ihan Davidia." Syyllistin Davidia. Harrison pudisti päätään. David iski kämmenen pöytään.

"Nyt Skylar selitä miten minä liityn tähän?" Hymyilin ilkikurisesti. Owen kiinnostui ja nojasi minuun. Harrison huokaisi turhautuneesti ja antoi vitosen setelin. Kiitin, ja laitoin sen taskuuni.

"Noh.." Naputtelin sormia pöytään. Mietin kertoisinko.. Huokaisin syvään myöntyvästi. "Okei, mutta David itsepä kerjäsit." Harrison pudisti päätään pettyneenä.

"No yks kerta, kun sä keksit ottaa taskulampun aina jostai ja häikäsit sillä silmään.." David läväytti taskulampulla silmääni. "Auts.. Niin Harrison ja mie lyötiin vetoa, että sie et koskaan lopeta sitä ja joka kerta kun otat taskulampun esille, Harrison antaa mulle vitosen." Läväytin hammas hymyn. Harrison huokaisi helpotuksesta ja antoi mulle taas vitosen. Owen näytti mietteliäältä. David nauroi.

"No sitten Harrison tulee köyhäks." David irvisti. Jatkoimme kortin pelaamista. Olin pitkästä aikaa iloinen sillä hetkellä. Alkoi olla myöhä, joten aloimme valua kotiin.

Heitimme Owenin takaisin kotia. Tai siis emme heittäneet vaan veimme. Ei me nyt niin julmia oltu.. Eihän? Istuin hiljaisessa pimeässä autossa. David ajoi autoa välillä vilkuillen minuun. "Skylar.." David huokaisi. Nostin katseeni ikkunasta häneen.

"Olisko sulla vähän selittämistä.." David sanoi pitäen katseensa tiellä. Huokaisin. No eikö se rööki juttu ole jo selvä?

"No mä nyt aloin polttaa sen takia, että saisin kaiken paskan loppumaan, mutta olin väärässä ja nyt oon koukussa joten.."Selitin. David irvisti.

"Sky." Hän sanoi tiukasti. Kohotin kulmaani. David katsoi minua ja pysäköi auton kodin pihalle. Nousin nopeasti autosta pois.

Istuin pöydän ääreen. David istui eteeni. Mitä hänellä nyt taas on? Eikö se rööki juttu ole jo käsitelty? David läväytti lehden nenäni eteen.

Kohautin olkiani. "Joku on sutannut koulumme seinän." Hymähdin. David näytti hyvin vihaiselta. Huutakoot. Olen tottunut.

"Skylar." David nousi ylös tuolilta seisomaan eteeni ja nojasi käsillään keittiön pöytään. Nielaisin. "Sulla on nyt pari minuuttia aikaa sanoa töhritkö sinä nämä seinät Owenin kanssa ja jos valehtelet saat kotiarestia."

Tärisin. Yritin hengittää rauhallisesti. Noniin Skylar.. Kerrot vaan totuuden.. ei se sua voi tappaa sen taskulampulla.. Eihän?

"Joo.." Mutisin. David hämmästyi.

"Ei kuulu." Hän sanoi tiukalla äänellä.

Nousin ylös seisomaan. Kyynel valui silmästäni. "Joo!! Mä vittu sotkin ne seinät Owenin kanssa! Senkö sä halusit kuulla? Vai mitä? Ai, että mä alkaisin haukkumaan tässä sun edessä itseni!? Voin sanoo en kadu vittu sekuntiakaan, kun mä sen seinän töhräsin!" Huusin itkien.

"Puhelin." David sanoi ja ojensi kättään eteeni, että antaisin puhelimeni. Annoin hänelle ilman mutinoita puhelimeni ja lähdin omaan huoneeseen ovet paiskoen.

Vittu. Ovessa ei ole lukkoa.. No ihan sama.. Ei David sinua tapa. Ja vaikka tappaisi ei se haittaisi.

Istuin sängylläni ja katsoin pimeää huonettani. Vai, että tällainen jouluaatto.. En arvannut sen olevan tämän tapanen. Sain Davidista tietoa, että hän oli nuorisorikollinen. En tiedä tekeekö hän enään niitä juttuja, mutta uskon, että ei.

David tuli huoneeseeni ja istui huokaisten syvään, sänkyni laitaan viereeni. "Kuule Sky.. Sun pitää lopettaa toi varastelu ja seinien töhrääminen.." Huokaus." Mä en vain halua, että sä joudut vankilaan.. Voin vaan sanoa, että siellä ei ole kivaa istua."

"Joo mä lopetan." Töksäytin. Davin silitti polveani ja nousi seisomaan.

"Hyvää yötä.. Huomenna tulee pitkä päivä." David kuiskasi ovelta ja sulki oven perässään. Huokaisin syvään vapauttavasti ja katsoin pimeän huoneen kattoa.

Liikaa ajatuksia..