Story pieces of my life

36

Istuin kuumassa autossa. Arvaatte varmaankin mihin olimme matkalla. Huvipuistoon! Jee! No ei aivan jee. Olin hikoillut jo muutaman tunnin.

Isä joutui kesän aikana onnettomuuteen. Jouduin maksamaan hänen sairaalakulut. Tai en joutunut, mutta mielestäni se oli minun velvollisuus. Hän sentään oli maksanut kaiken minulle aivan syntymästä asti.

Musiikki hoilasi täysillä. Saimme jokainen laittaa vuorotellen yhden musiikin kerrallaan. Olin siihen asti laittanut jo All time lowista Set it offiin ja One directioniin. Eli siis kaikki lemppari bändini kävin läpi.

"Skylar sun vuoro." David huudahti ratista. Otin Davidin puhelimen ja aloin selaamaan youtubea. Laitoin soimaan You said youd grow old with me- Michael Schulte.

Kaikki olivat hiljentyneet kuuntelemaan musiikkia. Davidin leukaluut kiristyivät. Ilmeisesti hän puri poskeaan. Hengitin syvään ja odotin kauhuissani että joku sanoisi jotain, mutta koko biisin aikana kukaan ei hiiskunut sanaakaan. Ei kukaan. Auton moottori vain hurisi taustalla.

Pääsimme perille. Menimme suoraan hotelli huoneet lunastamaan ja sen jälkeen menimme käymään syömässä. Menimme pitsalle. Otin kebabin. Mietin lopettaisinko lihansyönnin. Mutta toisaalta. En ihan vielä. Vegaaniksi en ihan heti rupeisi, mutta lihan syöntiä vähentäisin niin paljon kuin pystyisin. Se ainakin vähentäisi painoa.

Pitkän raskaan taisteluni ruokaa kohtaan sain sen syötyä. Menimme hotellille. Sain oman huoneen. Olen siitä kiitollinen. Kun pääsin omaan huoneeseen aloin tekemään vatsalihaksia ja kyykkyjä. Punneruksiakin yritin tehdä, mutta ei niistä mitään tullut. Päätin hipsiä lenkille salaa. Ei vanhempani tietäisi jos lähtisin yöllä ulos.

Pitkän lenkin jälkeen olin todella väsynyt. Päätin silti käydä kylmässä suihkussa, sillä hiukseni kuolisi muuten, enkä jaksanut mennä aamulla suihkuun, sillä inhoan aamulla suihkussa käymistä. Silloin on aivan liian kylmä ja väsynyt elämään, joten ei siitä mitään kumminkaan olisi tullut. Olisin vain romahtanut suihkun alle itkemään paskaa elämääni ja myöhästynyt autokyydistä.

Nukahdin suoraan sänkyyn lakanoiden alle. Tai okei. En ihan heti. Ehdin siinä kahden tunnin aikana itkeä syntymääni, vaikka kyyneleitä ei paljoa edes tullut. Halusin sinä yönä kuolla. Toivoin illalla että huvipuistossa jossain laitteessa putoaisin tai räjähtäisin.

Aamulla oli tietenkin hotellin aamupala. Todella kiva... Aivan täydellistä. Inhosin hotellin aamupaloja. Ehkä enemmän sen takia, koska siellä ei ikinä ollut mitään hyvää syötävää tai ehkä enemmän sen takia, koska ne olivat yleensä ilmaiset ja siellä oli aina liikaa ruokaa tarjolla... En tiedä, mutta sen tiedän, että niitä inhosin ihan vitusti.

Kävelin hotellin portaita alas jo kymmenettä kertaa. Odottelin muita aamupala kerroksessa, mutta en jaksanut seistä joten ramppasin portaita ylös ja alas. Todella viisasta.

David, Susanna ja Austin saapuivat yhdessä portaita alas luokseni. David hymyili minulle rohkaisevasti ja kosketti olkapäätäni. Menimme ison aamupala huoneen sisään. Huoneeessa tai siis isossa salissa tai ravintolassa. Ihan sama. Tuoksui äärettömän pahan hajuinen ruoka. Istuimme nurkka pöytään, joka oli neljälle hengelle. Istuin Austinin viereen ja Davidiä vastapäätä. David hymyili minulle pienesti. Nyökkäsin vain ja katsoin paniikissa taakseni isoa leipävuorta, jota ihmiset olivat tuhoamassa. Nielaisin ahdistuneena.

En halua syödä. En saa syödä. Ei ole nälkä. Mä lihoan. Lihoan. Sen jälkeen kukaan ei tykkää musta. Musta tulee oksettava ja laiska. Läski. Olen oksettava. Mä en saa syödä. Kukaan ei halua että syön. Mitä nuokin nyt ajattelisivat jos söisin heidän ruokiaan? Entä jos teen jotain väärää ruokajonossa ja esim. Tuo vanha herra tulee siitä minulle valittamaan... Noniin Skylar. Sä pystyt tähän. Kerää ittes ja ota edes mehua tuon tuiman näköisen naisen vierestä... Entä jos se on hänen mehu? En minä saa noita ruokia tai juomia ottaa... Kaikki tulevat muuten valittamaan.