Story pieces of my life

18

Istuin olohuoneen nahkaisella sohvalla perse puutuneena. Juttelin Owenin kanssa puhelimessa. David istui vieressä sohvalla ja katsoi televisiota. Olimme sopineet, että menisimme yhdessä kalliolle katsomaan ilotulituksia yöllä. Ja juhlistamaan tulee 2018 vuotta.

"Me mennää ny kahville Owenin kanssa!" Huudahdin eteisestä ja tungin kenkiä jalkoihini. David mutisi jotain perääni, mutta en jaksanut jäädä kuuntelemaan.

Lähdin lähimmälle linja-autopysäkille. David asui kaukana kaupungista. Tai siis 15 minuutin päästä autolla. Joten kävely ei ihan oikein ollut herkkua.

Joimme kahvia hiljaisuudessa Owenin kanssa. Katsoimme toisiamme. Naurahdin. Owen irvisti. "Mitä?"

"Ei mitää." Naurahdin ja katsoin ikkunasta ulos. Tärisytin jalkaani. Viime aikoina aloin olla paljon energisempi, vaikka en nukkunut yhtään. Kai se oli jotain häikkää aivoissa. Okei Skylar kaikki sun jutut on häikkää sun aivoissa...

"Ootko käyny kuraattorilla?" Owen kysyi ja laski kahvikupin pöydälle. Hymyilin.

"En." Owen näytti pettyneeltä."Mitä? Ei mun tarvi käydä siellä, kun mä en sairasta masennusta, vaikka se paperilappu siellä todistais toisin! Mä tunnen kyllä mun aivoni jos ne käyttäytyvät omituisesti ja lähiaikoina mun ajattelu on ollut joo tahmasta, mutta se ihan johtuu siitä, kun en saa unta ja valvon öitä ja sit oon päivällä joko väsyny tai nyt pirtee ja onnekseni nää pirteys kohtaukset tulee suunillee kerran kuussa tai puolessa vuodessa tai en tiiä oon ihan sekasin ja haluan vaa puhua ja tehdä jotain. Sori" Höpöttelin ajatuksiani menemään. Päässäni on ihan liikaa ajatuksia.

"Voidaanko kävellä kaupungilla vaan johonkin?" Kysäisin pikaisesti. Owen nyökkäsi. Nousimme ja lähdimme kävelemään johonkin.

Otin röökin esille ja aloin polttamaan sitä. Owen otti myös röökin ja sytytti sen palamaan. Hypin tupakka suussa samalla, kun kävelin. En tiennyt miksi, mutta niin mulla teki mieli tehdä. Olin aivan sekaisin. Halusin juosta, hyppiä, huutaa, itkeä, hakata joku vastaantulija tai hypätä rekan tai metron alle.

"Skylar rauhotu nyt." Owen tuhahti takanani. Käännyin ja tumppasin röökin käteeni. Se poltti, mutta tuntui hyvältä.

"Ai mitä? Mä olen normi minä." Naurahdin. Lähdin peruuttaen kävelemään katse Owenissa, joka virnisti. Kohotin kulmaani. Hetkenpäästä törmäsin johonkin. Käännyin katsomaan kehen törmäsin.

"Levi." Naurahdin. Levi hymyili isosti. Kuulin Owenin takanani hirskuvan.

"Skylar." Söpö naurahdus. Levi hymyili leveästi ja kohotti kädet sivuille. "Mitä sä täällä?"

"Ollaan Owenin kans menos johonki viel enne iltaa." Hymyilin. Levi nyökkäsi.

"Mennääks johonki?" Owen kysäisi takaani.

"Mulle sopii mennää ensin meiän kautta nii mennää vaik kahvilaa uudestaa."

Lähdimme kävelemään Leville. Coral seisoi eteisessä menossa kavereiden kanssa pihalle. "Levi rakas tuu mun mukaa." Coral ulisi ja katsoi minua murhaavasti.

"Sori Coral, mutta mulla on parempaa seuraa." Levi katosi sisään taloon Coralin kanssa.

Nyt varmaan Coral itkee Levisä vasten ja, sitten he sopivat ja suutelevat j.. ajatukseni keskeytti Levi ja Coral. Owen hypähti taakse päin.

"No vittu jos mä asun sun luona ei se tarkota sitä, että mä jumalauta haluan seurustella sun kanssas!" Levi huusi ja tuli luokseni. "Mennää."

Kävelimme kahville hiljaisuudessa. Levi ei tykännyt sittenkään Coralista. Tai sit mä vaan kuvittelen kaiken. Ei, et kuvittele. Levi tosiaa lähti sun ja Owenin mukaan.