Story pieces of my life

3

"Skylar.."Will aloitti. Keskeytin hänet. Hän vain hymyili huolestuneen näköisenä.

"Mä vaan kirjoittelin niitä näitä.. Okei ei se edes ollut totta mitä kirjoitin.. Okei?" Katsoin häntä kun hän yritti vakavoitua.

"Ja sulla ei ole oikeutta lukea mun kirjoituksia ilman mun lupaa.." Mutisin vihaisena.

"Skylar mä olen huolissani susta." Will sanoi lempeästi. Hän tuli askelman lähemmäs.

"Älä koske muhun okei? Ja ei sun tarvi olla, mä rakastan mun elämää ja sun tunteja ja koko koulua ylipäätäänsä." Yritin valehdella, mutta Wilin naamasta päätellen ei mennyt läpi. En minäkään olisi uskonut sitä, mitä olisin nähnyt jonkun Random ruman tytön vihkosta ja hän yrittää selitellä turhaa paskaa siitä kuinka hän muka rakastaa elämäänsä.
Ei ollut reilua että hän ei holhoa muita vaan pelkästään mua. Katsoin Williä ja lähdin luokasta ulos ruokailuun.

Istun käytävän tuolille odottaen matematiikan tunnin alkua. Olin puhelimella ja kävin netissä tarkastamassa tili saldoni. 8034,25 dollaria. Kiroilin pääni sisällä. Halusin sästää rahaa ysi luokkaan jolloin pääsisin vaihtoon. Halusin mennä vaihto opilaaksi, koska en jaksanut elämääni Amerikan syrjäisessä kylässä keskellä ei mitään. Halusin päästä vuodeksi Chicagoon tai ihan minne vaan, mutta kauas tästä pikku kylästä.

Kävelin kotia turhautuneena, kun mun pyörä varastettiin. Eikä se ollut ensimmäinen kerta. Tai mitä ikinä ilkivaltaa mun pyörälle tehtiin vaikka pyörässäni oli lukko. Yleensä rengas irrotettiin ja runko otettiin matkaan tai sitten vaan renkaat puhkottiin.

Avasin koti oven. Isä teki ruokaa selvin päin. Hän kuulosti vihaiselta."Koulusta soitettiin." Isä sanoi vihaisesti. Isä keskitty tekemään ruokaa. Äiti istui olohuoneessa. Veljeni oli pihalla polttamassa röökiä. Olin ainoa alaikäinen perheessäni ja vieläpä sellainen ihminen joka ei polta. Niin vielä..

"Ai noh mitäs niillä?"Kysyin hämmentyneenä. Isä kääntyi vihaisena katsomaan minua. Hän näytti hyvin väsyneeltä ja vihaiselta.

"Sut on kuulemma hakattu ja sanoivat että itkit paniikissa heille!" Isä huusi. En ollut tehnyt niin..

"Mitä!??" Kysyin ihmeissäni. Isä istui tuolille ja katsoi minua haikeasti. Tajusin sen, että isä ei halunnut luopua minusta.

"He tekevät sinusta ilmoituksen." Isä jatkoi.. Mutta... Kyyneleet valui poskea pitkin.

"Mutta sehän tarkoittaa että mä en pääse vaihtikseen!!??" Huusin ja menin huoneeseeni itkemään. Vitun opettaja. Vittu sun hymyä.'Haluat auttaa' VITUT SÄ AUTAT.

Istuin sängylläni. Olin rauhouttunut. En syönyt mitään päivällä, sillä vain itkin. Sosiaali työn tekijät halusivat haastatella minua perjantaina ja tutkia samalla minua. Halusin kieltäytyä. Mutta en voinut. Makasin sängyläni. Minua alkoi ahdistamaan ajatus siitä, että en pääse vaihto oppilaaksi ajoissa Chicagoon. En halunnut viettää enään hetkeäkään siinä koulussa.