Story pieces of my life

12

Kävelimme Owenin kanssa samaa matkaa kotia päin tai siis kaupungille. Kävelimme kaupunkiin taas samalle kahvilalle, johon olin rakastunut. Jos kahvilan kanssa voi mennä naimisiin niin tuo kahvila olisi onnekas.

Otin röökin taskusta ja poltin sen kauppakeskuksen pihassa. Otin syvät henkoset ja puhalsin ulos. Hetken kylmässä pimenemässä ilmassa seisoimme siihen asti, että sain röökin poltettua loppuun. Kävelimme lämpimään kauppakeskuseen, joka alkoi ahdistamaan minua. Liian kuuma ilma ja ihmisten ympyrä maratooni alkoi ahdistamaan.

Otin Owenia vasemmasta kädestä kiinni. Owen otti lantiostani kiinni oikealla kädellään ja painoi oman oikean kylkensä vasenta kylkeäni vasten. Kävelimme kahvilaan. Owen meni tilaamaan molemmille kahvit.

"Ootko varma, että et halunnut tuota söpöä lumiukko muffinssia?" Owen kysyi naurahtaen ja osoitti lasikuvussa olevaa muffinssia, joka oli kuorrutettu lumiukon näköiseksi. Kieltämättä olihan tuo syötävän söpö, mutta mä en voi syödä sitä.. Se on liian söpö siihen hommaan.

"En voi.. Kato nyt tuota raukkaa lumiukkoa.. Se on niiiin söpö." Ulisin Owenin edessä ja otin huikan mustasta kahvistani, sillä jos tilaat kahvin maidolla kahvilasta se myös on maito kahvi. Joten joudun juoda aina kahvilassa oksalta maistuvaa kahvia. Olin myös lopettanut turhan sokerin käytön kahvista.

"Niin no.." Owen mutisi ja joi kahviaan. Nämä oli niitä harvoja hetkiä, joita rakastin ennen kotiin menemistä. Juoda kahvia Owenin kanssa ja nauraa niin, kuin se olisi viimeinen kerta, sillä mä en tosiaan tiedä ikinä, mitä tapahtuu kun astun kotiovesta sisään. Tappaako isäni minut verisesti keittiön puukolla? Syöttääkö ne ihme nappuloita Cabin kanssa niin, että pyörryn ja he voivat raiskata minut? Selviänkö mä koskaan hengissä, kun astun siihen kauhutaloon. Tulenko mä ikinä ehjänä sieltä ulos? Ilman mustelmia, ilman itkua tai ilman syviä sisäisiä haavoja pääni sisällä. Mä en vain osaa tiedustaa isääni. Enkä veljeäni.

Äidin hautajaiset pidetään ennen uuttavuotta niin, että saisin aloittaa vuoden ilman äitiä. Minä päätin hautajaispäivän. Isä tietenkin valitti, mutta myöntyi sitten lopulta.

"Onks joulu suunnitelmii?" Kysyin ja katsoin Owenin vihreitä silmiä. Owen vakavoitui. Tajusin sen, että ei hänen vanhempansa ole tajuissaan jouluna. Sama homma omieni kanssa.

"Ei.. No onko sulla?"

Hymyilin leveästi. "Tuu sä viettää joulua mun luo! Isä varmasti juo ja veli polttaa kannabista, mutta ei anneta sen estää meitä pitämästä hauskaa." Kiljaisin. Laitoin käden nopeasti suuni eteen, sillä moni kahvilassa olevat ihmiset alkoivat sihisemään, kuin mitkäkin äreät myrkkykäärmeet.

"Voin mä tullakin, mutta en sit haluu lahjoi." Owen hymyili. "Ja eks sie mee Harrisonin luo?" Ai niin..

"Tuu ennen jouluu nii mennää molemmat jouluaattona Harrisonin luo." Keksin. Ei Harrison pahastu Davidin kanssa jos Owen tulee myös. Ja joo David viettää yleensä joulun Harrisonin kanssa kahdestaan, mutta tänä vuonna he molemmat halusivat minut mukaan. Olin hieman yllättynyt siitä, että David halusi myös.. Varmaan sen takia, että saisi koko joulun vittuilla minulle.

"Sopii." Owen hymyili leveästi. Halusin vain niin paljon silitellä noita kiharoita. Skylar öö mitä sä mietit?

Lähdimme kövelemään takaisin kotia päin. Kävelin niin hitaasti, kuin pystyin, sillä en millään halunnut mennä kotia ja ottaa sitä kaikkea paskaa vastaan. Mutta sen tiesin, että se on mun elämän tarkotus, minut on luotu kärsimään ilman sen kummosia ajatuksia. Ainakin niin musta tuntuu, että joku loi minut vain tappamaan itseni, että olin se vahinko lipsaus joka livahti maailmaan. Synnyin väärään ihmiseen tai niin ainakin musta tuntuu. Tuntuu siltä, että mä en ole minä. Että mun persoona ja nämä on aivan jotain vierasta mulle. Mä en vain kuulu tuon nimen alle. Skylar victoria elisabeth Lane. En mä ole se. En ainakaan halua olla.

Huomasin olevani kotona. Aukaisin kodin oven. Astuin eteisestä keittiöön ja katsoin, kun isä söi keittiön pöydän ääressä. Hymyilin pienesti. Isän parta oli kasvanut vähän lisää. Isä huomasi minut ja jäi katsomaan minua, kun otin vettä lasiini. Ahdistuin. Join nopeasti vettä lasista ja laitoin sen tyhjään koneeseen.

"Skylar." Isä sanoi tiukasti. Se ääni oli jotain niin synkkää, pimeää, vahvaa, pelkoa ja päättäväisyyttä samaan aikaan. Käänsin katseeni väsyneeseen isään.

"No?" Olin turhautunut, mutta sisäisesti aivan peloissani.

"Olen pahoillani oikeasti kaikesta.. mä.. mun ei pitäis juoda, mutta mä en voi muutakaan, kun mä vaan haluisin unohtaa kaiken.. unohtaa mun virheet eli sut.. sen takia mä juon kun sä asut täälä." Kyynel valui silmästäni. Mä olin virhe.. Mä olen syypää isän alkoholiongelmaan.. Minä olen vitun paska ihminen.

Lähdin kävelemään kyyneleet poskilla portaita ylös. Katsoin olohuoneeseen jossa Cab oli omissa ajatuksissa ja poltti kannabista. Menin huoneeseeni. Hyppäsin sängyleni maha edellä. Itkin tyynyä vasten.

Olen turha.. Tarviin jotain terävää..

Oloni oli hyvin tyhjä. Aloin penkomaan laatikoitani löytääkseni jotain terävää. Löysin siihen kiireeseen koulun harpin. Saa kelvata.. Painoin terän käden ihoa vasten. Painoin terää ja vedin viillon hitaasti ranteeseeni muiden haavojen viereen. Katsoin, kun tummanpunaista tahmaa alkoi valumaan kättä pitkin lattialle. Tein heti toisen samanlaisen perään. Kolmannen, neljännen, kunnes menin laskuista sekaisin, sillä olin tehnyt uudestaan käden täyteen. Katsoin kättäni hymyillen.

Nyt on hyvä olla hetki..