Story pieces of my life

38

"Ei hitto tossa on mustelma." Susanna henkäisi kauhistuneena ja katsoi Davidiä. David söi leipäänsä ja luki uutisia. Hän käänsi kuitekin katseen nenääni. Pidin vielä Susannan kehotuksesta jääpussia nenälläni. Austin oli suihkussa. Hän oli nauranut todella kovaa kun näki nenäni. Mustelma oli melkein sydämen muotoinen, mutta näytti kyllä enemmän perseeltä Austinin mielestä. Itse en syönyt aamupalaa. En vain halunnut ja olin edelleen vihainen Davidille.

"No tottakai siinä on mustelma." Töksäytin vihaisena ja siirsin katseeni käsiini. David oli vienyt minulta puhelimen pois niinkuin muistatte. Joten minulla ei ollut mitään tekemistä.

"Peitä se meikkivoiteella niin voimme mennä kouluun." David sanoi ja käänsi lehdestä sivua.

"Ei mulla oo." Murahdin. Tottakai mulla oli, mutta en halunnut peittää sitä.

"Minulla on käyn hakemassa." Susanna sanoi. David nyökkäsi hyväksyvästi. Susanna antoi Davidille suukon otsalle.

"Mä en peitä tätä." Murahdin. David ja Susanna katsoivat minua ihmeissään.

"Tottakai sä sen peität, minä olen huoltajasi ja voin saada potkut jos tuo joutuu tietoisuuteen." David murahti takaisin.

"Isä on kehottanut samaa, mutta te ansaitsette tuon."

"Skylar älä viitsi olla itsekäs." Susanna sanoi ja katsoi minua tuomitsevasti. Voi vittu. Pliis päästäkää mut tästä jo pois...

"Älä sä vittu kuulosta mun äidiltä! Te ootte ihan kuin mun edelliset vanhemmat!" Huusin. Susanna katsoi Davidiä kysyvästi.

"Edelliset?" Susanna kysyi katse Davidissä. David huokaisi syvään ja taitteli lehden pinoon muiden joukkoon.

"Skylar on mun houst tytär." David huokaisi syvään. Susanna nyökkäsi.

"Skylar anna mä peitän sen mustelman." Susanna sanoi pyytävästi. Nousin pöydän ääreltä ylös.

"Oma vikanne. Mä en sääli teitä. Mä en armahda. Olisit miettinyt sitä silloin kun aloit leikkimään isääni. Ei olis kannattanu." Murahdin ja lähdin juoksemaan portaat huoneeseeni.

"Jumalauta Skylar!" David raivosi. Menin huoneeseeni. Paiskaisin oven kiinni ja nojasin siihen. Austin virnisti sängyltä ja veti t-paidan päälle.

"Riitaa vanhempiemme kanssa?" Austin kysyi virne huulillaan. Hengitin raskaasti syvään.

"Sun vanhemmat. Ei mun. Mä lähden takaisin kotia." Mutisin ja aloin pakkaamaan tavaroitani nopeasti urheilukassiin.

"Näin pahastikko David suututti sut? Sehän löi sua vahingossa."

"Vahingossa? Niinkö se on teille sepittänyt? Jos se oli vahinko niin, miksi he haluavat peittää sitten naamani jollain vitun meikki voiteella?" Tiuskin Austinille. Austin katsoi minua kysyvästi.

"Siis löikö David sinua oikeasti?"

Nyökkäsin ja suljin kassin vetoketjun. "Mä en jää tänne enään sekunnikskaan. Lähden takaisin himaan, vaikka siellä mua enemmän hakataan kuin täällä. Mutta täällä mä oon vaan haitaks." Sanoin ja aukaisin huoneen oven. Lähdin ripeästi portaat alas reppu selässä ja iso urheilukassi olalla. David katsoi minua kysyvästi.

"Ja mihin sä olet menossa?" David kysyi äreästi.

"Vittuako se sulle enään kuuluu." Sanoin ja puin kengät jalkaan. David tuli minun viereeni.

"Kyllä se kuuluu, olen huoltajasi." David sanoi matalalla äänellä. Nousin ylös ja näytin hänelle keskisormea. David tarttui kädestäni kiinni.