Story pieces of my life

39

☝🏿Piirsin ton viime viikolla kuviksessa lyhyt kurssilla. Piti tehä sellane opaste kuva taulu hommeli xD Opettajan reaktion saatte tietää myöhemmin tässä luvussa. Hänen sanat ovat hänen sanojaan, toki oon joutunu yhtä
kysymystä muokkaa siten että se uppoaa tohon syksyyn, sillä tää tapahtu viime viikolla ja olis outoo et yhteis haku olis syksyllä...

Love you x

Heräsin ahdistavaan kuumuuteen. Tunsin jonkun käden lantiollani. Yritin pitää ahdistusta sisälläni. En halunnut paniikki kohtausta Brandonin käden takia. Se nyt olisi vähän vaikea selittää Brandonille, sillä mitä minä sanoisin? "En tykkää tällä hetkellä kosketuksista, katsotaan sitten kun mulla on taas sellainen jakso, että en ahdistu niistä enkä halua olla yksin." Hän ei ymmärtäisi ja välttelisi minua sitten taas loppuun asti.

Nousin hitaasti ylös istumaan ja katsoin kelloa. Seitsemän aamulla. Huokaisin ja nousin ylös. Herätys olisi soinut vasta puoli kahdeksan, mutta kävihän tuokin. Käppäilin keittiöön ja aloin keittämään kahvia.

Jos joisin kahvin nopeasti ja pesisin heti sen jälkeen hampaat niin minun ei tarvitse syödä mitään... Istuin pöydän äärellä ja mietin suunnitelmaa "miten olla syömättä".

"Huomenta Sky." Brandon sanoi ja otti kahvia mukiinsa. Hän ojensi yhden mukeista minulle joka oli täytetty mustalla kahvilla.

"Huomenta, kiitos." Mutisin ja otin pienen varovaisen hörpyn kahvista, sillä kahvi oli todella kuumaa. Brandon hymyili pienesti.

"Monelta sulla koulu loppuu?" Brandon kysyi. Huokaisin syvään ja menin puhelimella katsomaan lukkaria.

"Kahdelta... Loppuu kuviksen lyhyt kurssiin, ei vittu Davidin tunti nyt aamusta." Huokaisin syvään. Brandon katsoi minua huokaisten.

"Mä en ala sua nyt neuvomaan, mutta hyvänä ystävänä kehotan sun edes puhumaan Davidille." Brandon neuvoi. Nyökkäsin katse käsissäni. Mun piti puhua Davidille, mutta en mä uskaltanut. Se oli todella vaikeaa.

"Saanko mä silti olla täällä?" Kysyin ja katsoin ikkunasta ulos. Brandon nyökkäsi.

"En mä sua edes päästäisi lähtemään minnekkään. Haluan vain ensin tietää että päädyt turvalliseen paikkaan."

"Älä huoli, kyllä minä vielä turvalliseen paikkaan pääsen." Sanoin haikeasti katse pöydässä. Kyllä minä ajan kuluessa pääsin turvalliseen paikkaan.

"Viedääs sut nyt maailman hauskimpaan paikkaan." Brandon naurahti ja nousi ylös.

"Vie mut pliis hautaan! En jaksais mennä kouluun." Kitisin kuin uhmaikäinen viisi vuotias pieni lapsi vanhemmalleen. Brandon huokaisi syvään ja käski minun nousta. Tottelin ja nousin tietenkin ylös. Lähdimme ajamaan kohti helvettiä.

Olin myöhässä. Okei, en ihan. Minun piti käydä kansliasta hakemassa avain kaappiini. Yritin samalla miettiä mitä tekisin Brandonin kanssa. Tai siis että hänellä oli synttärit enkä mä edes onnitellut häntä... Hitto mä olin idiootti.

Huokaisin syvään ja koputin kemian luokan oveen. Odotin oven avausta. Olin vain pari minuuttia myöhässä. Sekin oli vain rehtorin takia. Hän jäi kysymään miksi en ollut koulussa edellisenä päivänä. Vastasin vaan, että ei kuulu hänelle ja lähdin pois. Sillä, mitä mä olisin hänelle sanonut? 'Joo David hakkas mua muka vahingossa, joten lähdin Brandonille yöks.'

Ovi avautui vihdoin ja David katsoi minua pettyneenä silmiin. Onko hän pettynyt että olen elossa? Varmaankin. Näin Owenin hymyilevän. Menin istumaan hänen viereen.