Story pieces of my life

30

Nytten kun oon ollu jo kohta viisi päivää kuumeessa ja kamalassa kurkkukivussa niin en oo tehny uusia lukuja, sillä yksin kertaisesti kun olen kuumeessa niin kuolaan sänkyni kokonaan nukkuessani ja yritän kontata lattialla kissan ruoka kupille antaakseni kissoille ruokaa. Nyt on vähän parempi olo, mutta en pysty juoda tai syödä mitää koska tuntuu et nielisin neuloja.
Mutta kohta yritän syyä PÄÄRYNÖITÄ siis mulla tekee kamala mieli päärynöitä xD kunhan toi päärynä lähetti tois mulle niitä kaupasta töiden jälkee 😍😋 laitan bileet pystyyn heti kun oon saanu tän kamalan kurkkukivun pois kauas minusta. Kirjotan sit heti teille uutta lukua ja samalla mässäilen ite tekemää minttu-suklaa juustokakkua, joka sopii tähän ihanaan auringon paisteeseen. ☀️
Oisin tällä viikolla halunnu mennä Harrisonille, mutta en viitti mennä kipeenä kun just viikko sit olin siel ja SIELLÄ MÄ SAIRASTUIN! Niin... Sori Harrison.... en ihan uskalla vielä sinne mennä xD mutta päästä teiät uutee lukuu!

Nauttikaa 🥰

Olin herännyt siihen, kun tunsin jotain märkää naamallani. Räväytin silmäni nopeasti auki sillä vesi oli hyvin kylmää, mutta virkistävää. Davidillä oli kädessään sumutin pullo joka oli täynnä kylmää vettä. David virnuili isoa söpöä virnettään.

"Lähdemme ostoksille. Nyt nouse ja siivoa huoneesi eli raahaamme tavarat pois ja ostamme uudet tilalle." David hymyili. Huokaisin syvään. Nousin sängystä ja otin puhelimen yöpöydältäni vasemmalta puolelta. Avasin ruskean puisen vaatekaapin oven ja otin mustan hupparin ja revitytfarkut omalta puoleltani. Olin jakanut vaatekaapin puoliksi, sille Austinille. Olisi hän saanut muuttaa perkele pihalle. Vedin vaatteet päälle ja tallustin alas keittiöön juomaan vettä.

"Mihin ne sängyt edes mahtuu?" Hämmästelin ja silmäilin päivän lehteä nenäni edessä. David naurahti ja raapi partaansa, joka oli kasvanut pari milliä lisää.

"Otetaan sun työpöytä pois ja yöpöydät niin ne sängyt mahtuvat vaatekaapin eteen ikkunan väliin molemmin puolin." David kertoi suunnitelmansa. Huokaisin syvään. Ajattelin varata itselleni seinä paikan, sillä keskellä huonettahan minä en nuku. Ellei Austin käännä sänkyä sillei sivuttanin että koko kylki on ikkunan alla. Se olisi hyvin häiritsevää minulle, kun näkisin hänen pärstänsä koko ajan.

Tuhahdin ja lähdimme Davidin kanssa siirtelemään tavaroita pois huoneesta. Pitkän muutoksen jälkeen lähdimme kauppaan ostamaan uudet sängyt. Työ pöytää emme ostaneet, sillä sitä en edes ikinä käyttänyt, eikä Austinin takia huoneeseen mahtunut mitään työpöytää tai päädyllistä sänkyä. Vain 80cm Levyiset sängyt mahtuivat, joka ärsytti minua todella paljon, mutta en jaksanut siitä alkaa Davidille ärisemään.

"Tulihan tästä huoneesta hieno ja sopivan kokoinen." David ylpeili. Puuskahdin ja aukaisin puhelimeni. Kiljaisin ja lähdin juosten alas tunkemaan kenkiä jalkoihini. David tuli perässäni ihmetellen.

"Olen myöhässä. Linja-auto lähtee parin minuutin päästä, moikka!" Huusin nopeasti ja paiskautin oven kiinni.

Kello oli jo puoli kaksi. Juoksin nopeasti pysäkille, mutta huomasin että linja-auto juuri kurvasi pois paikalta jättäen tyhjän pysäkin eteeni. Tuhahdin vihaisena. Seuraava linja-auto lähtisi parinkymmenen minuutin päästä. Tuhahdin ja jäin odottamaan seuraavaa. Olin lähettämässä Brandonille viestiä, että olen pahasti myöhässä, mutta juuri kun olin kirjoittamassa viestiä puhelimesta loppui akku. Kiroilin ja huusin yksikseni ääneen pysäkillä. Olin niin turhautunut.

Parikymmentä minuuttia myöhässä sovitusta ajasta. Soitin ovi summeria. Ovi avattiin heti. Kävelin ylös portaat ja soitin Brandonin ovikelloa. Brandon avasi hitaasti oven ja jäi katsomaan minua vihaisesti oven eteen kädet puuskassa nojaten oven karmeen. Olin hyvin hermostunut.