Story pieces of my life

15

David
Juoksin kotoa kaupunkiin. Ilma oli lämmin ja kostea. Kesä oli tuloillaan. Oli hämärää illasta. Menin baarin jonoon. Portsari kysyi henkkareita. Näytin henkkarit hänelle ja pääsin sisälle.

Menin baaritiskille ja tilasin kaljan. Laitoin rahat tiskille. Join kaljaani kaikessa rauhassa melun ja viinalta haisevien ihmisten keskellä. Baarin ovesta tuli sisälle tatuoitu vaaleahiuksinen suunnilleen 35 vuotias. Ehkä? En ollut varma. Hänen hiukset olivat lyhyet. Mies katsoi minua. Yritin näyttää vanhemmalta mitä olin. Käännyin selin häneen, mutta liian myöhästä. Mies tuli pöytääni.

"Näytä henkkarit." Mies käski ja ojensi kättään samalla katsoen katsooko kukaan. Huokaisin syvään ja ojensin lompakkoni hänelle. Mies irvisti ja antoi lompakon takaisin.

"Mennää ulos pentu." Mies komensi kireällä äänellä. Irvistin, sillä tiesin jääneeni kiinni. Aloin melkein nauramaan. Menimme ulos talon nurkalle.

"Mitä sä teit tuolla baarissa?" Mietitääs.. Join kaljaa?

"Join kaljaa, no?" Olin huvittunut. Mies naurahti käheästi ja pudisti päätään.

"Mitä sä täällä teet? Eikö sun pitäisi olla kotona tai ikäistesi seurassa?" Katsoin ympärilleni. Olin vainoharhainen.

"No koska en vaan halua olla kotona." Tiuskaisin mitään ajattelematta. Mies katsoi minua mietteliäästi.

"Okei.. Osaatko juosta? Oletko älykäs..? Osaat katsoa ympärillesi? Aistit kaiken.." Mitä tuo ukko nyt oikein minusta haluaa?

"Joo, joo, joo ja joo! Mihin vittuun sä mua tarvitset?" Ärähdin. Mies alkoi virnuilemaan paremmin. Hän vaihtoi painoa toiselle jalalle ja mietti vissiinkin miten selittäisi koko jutun.

"Tarvitsisin sinun apua yhdessä ryöstössä.. se on vaan sellane yks vaa.. teet niinkuin sanon ja silloin kun sanon ja varmaan lukiosta saat lintsata, vaikka oletkin kympin oppilas ja 15 vuotias niin.. Saaliit jaettaisiin puoliksi.. Sinulle, minulle ja mun parille muulle kaverille.. ja jos onnistut niin keikkaa riittäisi vielä vuodeksi ellet kuse hommaa ja joudu linnaan." Tuo mies selitti.

"Okei ja sä olet?" Kysyin hämilläni.

"Harrison Lane.. Otatko homman vastaan? Jos otat niin ilmesty huomenna tähän samaan paikkaan 4.30 ja et saa olla myöhässä ja älä herätä epäilyjä!" Mies huudahti vaimeasti ja lähti pois huppu päässä. Jäin vain seisomaan vesisateeseen.

Okei David nyt mieti.. Okei, ei mulla mitään hävittävää ole.. Ja raha kelpaa, että pääseen muuttamaan pois kotoa.. Okei David sä raahaat sun persees tänne huomenna ja otat taskulampun mukaan, koska on pimeää..

Saimme keikan hoidettua. Sain pienen summan rahaa, mutta sentään se oli rahaa. Emme sen koommin ole tavanneet ja Harrison sanoi, että ei edes halua nähdä minua enään. Jatkoin rikoksia. Yritin varastaa kadulla, jotain vanhaa kääkkää. Kääkkä soitti poliisit ja jouduin vankilaan.

Huokaisin syvään. Jouduin väliaikaiseen selliin. Seinän toiselta puolelta kuului naurua. "Mitä vittuu sä siellä naurat?" Tiuskaisin.

"No sitä, kun sä mokasit jossain ja aika pahasti! Siis vanha mummo iski sua käsilaukulla päähän ja soitti poliisit etkä sä kerennyt karkuun!" Harrison räkkäti. Älä vittu pls alota..

"No okei naura vaa!" Huudahdin. Nauru loppui, kuin seinään. Vartija haki Harrisonin pois vankilasta. Menin lattialle makaamaan ja odotin ja odotin.

"Noniin alas nyt mennä, mummo perui syytteensä, joten olet vapaa." Vartija sanoi. Ponkaisin ylös ja löhdin juoksemaan nopeasti ulos.

Kompastuin jonkun jalkaan. Harrisonhan se siinä. Irvistin. "No oliko jotain?" Kysyin vihaisena. Harrison naurahti.

"No olihan mulla.. Ajattelin lopettaa nämä asiat, mutta ensin me teemme yhden ryöstön ja sitten asetutaan paikoilleen ja sä muutat hetkeksi minun luo.. Olen puhunut vaimoni kanssa ja hän sanoi, että se käy ja otin selvää perheestäsi.. Aika mielenkiintoinen tapaus jos näin voisi sanoa.."

Enkö mä ikinä pääse hänestä eroon? En ilmeisesti.. Lähdimme Harrisonin kodille. En olisi halunnut, mutta raha kelpaa aina.
Ja sitten, kun saan rahaa muutan ihan vitun nopeasti omilleni enkä enään ikinä ole edes tekemisissä tuon papparaisen kanssa.