Story pieces of my life

23

Ja osaako kukaan sanoa mitä lukua porkkana edustaa? Olin tällä viikolla kuviksen arviointi keskustelussa ja sain kuulemma porkkanan todistukseen.. 🥕
ja arvotus teille...
Kuka on The porkkanapää?

"Nyt, me menemme juttelemaan minun huoneeseeni ja te muut menette kaupungille kiertelemään kauppoja! Will vahtii teitä!" David huusi loput. Will seisoi Davidin vieressä ja David melkein minussa kiinni, mutta onneksi siinä oli iso turvaväli. Ihan kaiken varalta.. Pelkäsin milloin hän ottaa taskulampun esiin. Olinhan minä jo murtanut hänen käden...

"Oletko varma, että et tarvitse apua? Ilmoitanko rehtorille niin hän laittaa jälki istuntoa?" Will kysyi Davidiltä. Ollaan sitä jo minua heittämässä jälki-istuntoon. David hieroi otsaansa ja kohdisti minuun mulkaisun.

"Ei tarvitse, meillä on muutenkin vähän selvitettävänä perhe asioita, joten menkööt tämä kotiarestina." David huokaisi. Will hymähti ja lähti muiden kanssa kauppakeskukseen. Nyt olemme kahdestaan... PELASTAKAA MINUT!

David kuljetti minut hänen hotellihuoneeseen. Istuin tuolille ja pyörin sillä. David istahti eteeni sängylle. Hän huokaisi syvään ja raapi partaansa.

"Skylar.. ymmärrätkö, että ne käärmeet olisi kuollu sinne! Tai se lapsi perhe! Ne on jumankauta myrkkykäärmeitä!!" David karjui naamaani. Nyökkäsin haikeasti. Kyllä minä tiesin tehneeni ison virheen. Tiesin sen vallan hyvin.

"Anna anteeks.. Mä tiedän.. Mä olen idiootti." Kuiskasin ja katsoin käsiäni.

"Puhelin." David töksäytti kylmästi. Näin käden nenäni edessä. Huokaisin syvään ja annoin puhelimeni Davidille. "Lompakko."

"Eikö se ole vähän liikaa?" Naurahdin hermostuneesti. David pudisti päätään.

"Se lompakko."

Annoin lompakon hänelle. "Kaipaatko vielä mun röökit vai jotain muuta?" Kysyin vitsillä, mutta jälkeenpäin tajuaisin olla hiljaa.

David virnisti. "Röökit tänne." Huokaisin ja annoin röökini hänelle. Katsoin Davidiä. David näytti väsyneeltä minun temppuihini.

"Nyt menemme kaupunkiin, mutta sinä liikut vain minun seurassa, tuliko selväksi?" Nyökkäsin ja nousin ylös. Otimme suunnaksemme viereisen kauppakeskuksen, jonne pääsimme syömään. Tosiaan David pakotti minut syömään. Ei minulla olisi ollut nälkä.

Näin Owenin rullaportaiden yläpäässä. "Owen odota!" Huusin Davidin viereltä. Owen katsoi minua ja alkoi hymyilemään. Aloin juoksemaan rullaportaita ylös, kunnes tajusin meneväni väärään suuntaan, mutta en antanut sen häiritä. Yritin kiivetä portaita ylös, vaikka ne toivat minut takaisin Davidin jalkojen juureen. Näytin varmasti kömpelöltä hamsterilta, joka ei jaksa juosta pyörässään.

"Skylar käyttäydy." David ärähti ja repi minut takaisin vierelleen. Menimme toisiin portaisiin. Halasin Owenia kun pääsin ylös. Nauroimme yhdessä. David oli koko päivän vähän kärttyinen. En kyllä ihmettele. Kävimme kiertelemäss kaupoja, vaikka minulla ei ollut yhtääm rahaa mukana, sillä kaikki oli Davidillä. Perkele..

"David.. Saanko lompakkoni?" Kysyin yhden vaatekaupan edessä, jossa oli maailman söpöin yksisarvis huppari. Hupussa oli korvat ja sarvi. Mun oli pakko saaha se!

David mulkaisi minua. "Et, olisit itse miettinyt sitä silloin kun suunnitelit tyhmyyksiäsi"

Huokaisin syvään. Owen oli vierelläni ja hymyili pienesti. Mulakaisin häntä. Lähdimme kulkemaan takaisin hotelille, vaikka en olisi halunnut. Olisin halunnut odottaa pimeään ja mennyt jatsomaan kaupunkia tarkemmin. Olisin halunnut juosta vapaana niikuin lehmä niityllä märehtimässä ruohoa. Olisin vain halunnut nähdä kuun.. Olisin halunnut voimaa itseeni, sillä kadotin ne. Miksi olin niin typerä? Miksi en vain voi elää vaikka afrikassa niin en olisi ihmisten haitaksi. Tosin afrikassa olisin varmasti haitaksi. Tai noh mistäs sit tietää? En ole asian tuntija.

Hotellille palattua läsähdin omaan sänkyyn. Owen hypähti vierelleni. Katsoin häntä tuikkivin silmin.

"Olenko mä koskaan sanonut, että rakastan sun vihreitä silmiä?" Kysyin hymyillen. Owen pudisti päätään leikkisästi.

"Oonko mä koskaan sanonut, että mulla oli sua ikävä?" Owen kysyi vuorollaan. Nyökkäsin. Nyt hän sen minulle kertoi. Suutelin hänen huuliaan. Äläkää kysykö miksi, sillä en tiedä itsekään... Aluksi varovasti ja sitten varmemmin. Aukaisin silmäni ja peräännyin suudelmasta. Se oli niin väärin..

"Tää on väärin." Kuiskasin. Owen kohotti kulmaansa.

"Sä oot luokan komein ja tää on niin väärin." Mutisin. Ihmettelin miksi hän oli edes minun kaveri kun oli luokan komein.

"Ulko näöllä ei ole väliä, vaan luonteella on. Ja sä olet luokan kaunein, fiksuin ja laihin" Owen kehui minua. Viimeinen ei tuntunut kehulta. Rypistin otsaani.

"Ja nytkö sä väität, että jos mä olisin vähän pulskempi mä en kelpais sulle?" Töksäytin. Owen huokaisi syvään ja nousi seisomaan. Nousin myös seisomaan.

"Skylar.. En mä niin väitä. Mulle on ihan sama oletko sä vaikka naapurin Irman kokoinen, koska mä rakastan sun luonnetta." Naurahdin pienesti. Naapurin Irma... Just..

"Naapurin Irma on laiha." Huomautin Owenia. Owen vaivaantui ja raapi niskaansa.

"No David sitte"

"David on mies ja laiha ja lihaksikas.." Mutisin. Owen tykkäsi laihoista ja iso rintasista naisista.. Selväksi tuli. Itse olin sen vastakohta. Se ärsytti ja todella paljon.

"No ihan sama." Owen mutisi. Joo ihan sama. Puristin sormet nyrkkiin kovaan niin, että tunsin kynsien uppoavan kämmeniini. Istahdin sängylle katse ikkunaa kohti. Miten Owen kehtasi?

Sammutin valot ja menin vaatteet päällä nukkumaan. Nyt sain tarpeekseni Owenista..

Seuraavana aamuna menin aamupalalle. En syönyt mitään. Pyörittelin vain salaattia lautasella ja lähdin takaisin huoneeseeni. Mentiin takaisin eläintarhaan tekemään tehtävät loppuun. Olin yksin, sillä David kadotti minut taas. Tai siis minä kadotin hänet. Oli siinäkin hyvä isä..

Kävelin bingviini aitauksen ohi ja siitä sainkin seuraavan neron leimauksen.
Parin minuutin päästä olin pingviinien aitauksessa, siellä oli aika viileää. Menin pingviinien keskelle ja matkin heitä. Huomasin ikkunan toisella puolella Davidin, Owenin ja Willin. Nauroin ja matkin näitä söpöjä lintu eläimiä.

"Skylar!" Kuulin Davidin huudon. Katsoin hänen vihaisia kasvoja, jotka muuttuivat minuutti minuutilta vain punaisemmiksi. Lähdin nopeasti häkistä ulos ja juoksin karkuun. Owen juoksi minut kiinni.

"David on huolissaan." Se sano mulle ja tarttui kädestäni kiinni. Mulkaisin Owenia ja haistatin pitkät.

"Haista kuule pitkä paska! Olet sinäkin siinä sanomaan mulle kuka on huolissaan! Ja älä koske minuun!" Huusin Owenin naamalle ja tönäisin häntä niin että hän horjahti.

"Mikä sulla on?"

"Se ei vittuakaan kuulu sulle! Älä koske minuun! Painu syvälle äitis vittuun! Ainii unohinko et sun äiti on juoppo?! Ei varmasti ole sullakaan helppoa, joten mene nurkkaan itkemään!" Kyyneleet halusivat tulla. Olin niin rikki kaikesta, että purkasin ne Oweniin tahattomasti.

"Älä sä ala arvostelemaan mun perhettä! Mulla sentään on perhe, joka on hakenut ulkopuolisten apua ja vanhemmat onnellisesti yhdessä!" Owen huusi takaisin. Astuin askeleen poispäin.

"Haista vittu Owen." Murahdin vihaisesti.

"Kuule Skylar painu ite sinne vittuun" sen jälkeen Owen lähti takaisinpäin. Juoksin koko eläintarhasta pois. Kyyneleet valuivat pitkin naamaani. Päässäni alkoi heittämään. Yhtäkkiä suuri halu vain tuli jostain. Aloin nauramaan idealleni. Ideani ei ehkä ollut mikään järkevin, mutta ilman sitä mä en olisi tavannut yhtä henkilöä...

Kävelin juna asemalle. menin seisomaan raiteiden päälle. Nyt on aikani koittanut. Hyvästi ja anteeksi. Kuulin junan tulevan. Kamala jyrinä kaikui hampaissa asti. Nielaisin.

"Jumalauta tule pois sieltä!" Kuulin jonkun äänen sivusta. Olin sulkenut silmäni. yhtäkkiä tunnen tönäisyn. Sitten kuuluu junan ääni kaikuvan kauas pois luotani. Kipu valtaa kehoni.