Onko mahdollista, että julkkis voisi rakastua tavalliseen pikkukaupungin tyttöön? Rakkaustarina täynnä huonoa huumoria, kliseistä tekstiä sekä sitä "aitoa" rakkautta. Mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan.
19-vuotias doncasterilainen Bethany sekä hänen p...
Varoitan heti jo tässä alkuvaiheilla että en oo mikää paras kirjottaa ja tää on kuitenki mun eka fanifiktio jonka kirjotan xd
Bethanyn nk:
Selasin instaa siinä toivossa, että saisin käytyä kaikki kavereideni uusimmat julkaisut läpi. Fitness mimmien ja julkkisten naamoja oli tullut jo tarpeeksi katseltua, mutta silti stalkkasin jonkun Kim Kardashianin perse-heru kuvia ja nyrpistin niille nenääni.
"Beth!" huusi paras kaverini Emily keittiöstä.
"Otatsä siis suklaata vai mansikkaa?!" Tämä huusi ja käännyin sohvalla ympäri nähdäkseni tuon blondin hääräämässä keittiössäni.
"Suklaata tietenki." Hymähdin pettyneenä siitä, että edes paras kaverini ei tiennyt lempi jäätelöäni.
"Chillaa... Varmistin vaan." Topakka mimmi hymähti ja antoi minulle kipollisen tuota herkkua.
Käännyin takaisin normaaliin istuma-asentoon sohvalla ja keskityin jäätelön syöntiin.
"Miks sul on Niall Horanin insta auki?" Emily yht'äkkiä kysyi heilutellen kulmakarvojaan ja pysähdyin niille sijoilleen. Katsahdin puhelintani ja kappas vain, niinhän se olikin.
"En tiiä painoin varmaan vahingossa." Mumisin suu täynnä jäätelöä ja suljin puhelimen.
"Joo tai sit vaan stalkkeroit sitä.", Emily kiusasi ja heilutteli kulmiaan ylös ja alas.
Emily on varmaan koko Doncasterin suurin One Direction fani ja hän on puhunut minulle pojista jo varmaan 10000 vuotta. Jos edes sitäkään... Hän tietää jokaisesta kaiken ja laulaa autossa jotain Steal my girliä ja No controlia. Myönnän että ne ovat ihan hyviä biisejä ja osaan kaikki sanat ulkoa, mutta itse en ole innostunut kostuttamaan pikkuhousujani vain kun kuulen sanan Niall Horan tai Harry Styles.
Niall on Emilyn lemppari ja itse tykkään Harrystä, koska hänen hiuksensa ovat hienot ja lauluäänikin on ihan hyvä. En halua olla fani tai mitään.
Emily the herkkupeppu oli jo syönyt oman jäätelönsä ja vei kipponsa tiskialtaaseen. Tunsin kuinka puhelimeni värisi ja nostin sen viereltäni.
Ethan❤ soittaa
"Moi!", vastasin kaverilleni Ethanille, joka oli kolmannes tohelo meistä. Hän oli myös luokallamme ja oltiin Emilyn kanssa tunnettu hänet yläasteelta asti. Paras poikakaveri jota voi löytää. Siis ei seurustelukumppani vaan kaveri. Hänellä saattoi olla pieni ihastus Emilyyn, josta en ollut aivan sataprosenttisen varma. Emily ei ehkä ole kiinnostunut toisesta parhaasta kaveristaan sillä tavalla.
"Onks Em teillä?" Kuului toisesta päästä linjaa.
"On se. Kui?" Kysyin pojalta.
"Mulla on teille tosi tärkeetä asiaa. Voinks tulla sinne?" Hän kysyi ja katsoin takaisin Emilya, joka oli nyt tullun nojaamaan sohvan selkänojaa vasten nyökkäillen.
"Joo tietty. Milloin tuut?" Sanoin hymyillen.
"Menee alle kymmenen minaa." Ethan vastasi.
"Okei nähään!" Hyvästelin.
"Moikka." Kuului toisesta päästä, kunnes puhelu loppui.
Hymähdin ja suljin puhelimeni. Emily nousi seisomaan ja otti minunkin jäätelökipponi vieden sen tiskialtaaseen.
"Ethanin tärkeät asiat ovat aina niin "tärkeitä", Emily naurahti ja meni aulassa olevan peilin eteen ja alkoi haroa sormilla pitkiä blondeja hiuksiaan.
"Jep. Onkohan nyt kyseessä vuosisadan kirja vai vuosidadan elokuva?" Naurahdin itsekkin ja suoristin koristetyynyjä sohvalla. Tykkäsin järjestyksestä, varsinkin kun olin ainut nainen talossa. Äitini kuoli kun olin vauva ja olen asunut koko elämäni isäni kanssa. Iskä on vain aina jossain työmatkalla, mutta se ei haittaa minua.
Emily naurahti vähäsen ja käveli vierelleni sohvalle. Hän otti esiin pihelimensa noiden farkkushortsien taskusta ja kai snäppäsi jollekkin. Itsekkin kaivoin puhelimeni ja vaivuin somekoomaan hetkeksi yhdessä parhaan kaverini kanssa.
Pian ovikello soi ja pikakävelin ovelle jo valmiiksi arvaten kuka siellä oli. Oven avattuani näin tutun hymyilevän kiharapään, jonka ruskeat silmät katsoivat minua iloisesti.
"Moi." Tämä sanoi ja astui automaattisesti sisään ottaen mustat converset pois jaloistaan.
"Em on olohuoneessa." Sanoin ja lähdin seuraamaan minua pidempää poikaa, joka moikkasi Emilya hymyillen. Hän lössähti sohvalle, pilaten hienon tyynyasetelmani. Perus Ethan.
"Niin mitä asiaa sulla oli?" muka innoissaan oleva Emily kysyi.
"Tää tulee ehkä vähän äkkiä, mutta... Aattelin että lähettäis huomenna Lontooseen." Poika sai sanottua ja Emilyn suu loksahti auki.
"Jeeeee!!!" Tyttö huusi ja halasi innoissaan Ethania joka vain nauroi.
"Chillaa Emily. Kuristat Ethanin hengiltä!" Naureskelin ja istahdin pojan viereen.
"Mentäis aamulla junalla sinne ja oltais pari yötä hotellissa." Jatkoi Ethan jolloin minäkin hämmästyin, ja oikeasti.
"Siis ihan totta? Millä rahalla?" Aloitin järkeilyn ja ristin käteni rintani päälle.
"Mun rahoilla daa! Sain rahaa mun sedältä Ruotsista. Ja ninku ihan oikeesti paljon." Yleensä intoileva ja vilkas kiharapää kertoi nyt jo vähän rauhallisemmin.
"Miks se niin paljon sitä sulle antoi?" Emily kyseli hämillään ja kutristi täydellisiä kulmiaan.
"No siis... Se kuoli tiistaina ja halus testamentata kaikki varansa veljenpojalleen, eli mulle." Kertoi Ethan tuijottaen vain lasipöydällä lojuvaa kaukosäädintä, räpäyttämättä suklaanruskeita silmiään.
"Ai... Anteeks me otetaan osaa." Sanoin ja laskin käteni Ethanin olkapäälle.
"Niin just. Ei me ees tiedetty että sulla on setä." Lohdutti Emily ja katsoi Ethanin selän takaa minua.
"Ei se mitään. En mä ees tunteu sitä, kun se asu siellä Ruotsissa." Poika sanoi ja hänen huulillaan oli jo pienehkö hymy.
"Mut siis säkö oot hommannu jo liput?" Keskeytin ja otin paremman asennon valkoisella kulmasohvalla.
"Joo. Tavallaan tiesin että haluutte lähtee." Kiharapää sanoi tutulla hassulla äänellään ja hieroi niskaansa.
"Siis kiitti ihan sikana! Tästä tulee paras matka ikinä!" Em iloisti ja halasi taas Ethania.
"Niimpä! Monelta se juna siis lähtee?" Kysyin ja katsoin noihin tummanruskeisiin silmiin.
"Seiskalta aamulla. Matka kestää noin kaks ja puoli tuntia." Kädet ristissä istuva Ethan kertoi ja lattoi jalkansa lasipöydälle.
"Apuaaa!!! Beth saanko tulla teille yöks?" Emily kysyi liiankin innoissaan.
"Joo voit. Mennään mun autolla sit kaikki sinne asemalle jos käy." Vastasin.
"Käy mulle." Emily ja Ethan sanoivat samaan aikaan ja aloimme kaikki nauraa.
Tästä tulisi paras matka ikinä.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Joo en kestä Evan tossa giffissä!!! Mut siis kiitos kun luit tän aika lyhyen ekan luvun. Kirjotan lisää jos joku ees lukee tätä. Tää saattaa muistuttaa joidenki muiden fanficcei mut en oo siis suoraan kopioinu mitään tarinaa mut sain inspistä ja vaikutteita tähän. Nähään joskus! Love ya!❤
