Jotain uutta ja odottamatonta /N.H/

luku 33 ~Taas Lontooseen

Kykää lukee mun Kuvisopettajani Ziall fanficci, jos ette vielä oo!

sori nää kaikki skippaukset tässä luvussa :D

~

Bethanyn nk:

klo: 15:45

-Skip kaks viikkoa-

Siinä se sitten oli. Minun tuleva asuntoni. Tai ainakin luultavasti...

Olin niin innoissani, kun asunnon vuokranantaja laittoi viestiä ja sanoi, että voin tulla katsomaan asuntoa huomenna. En pääsisi huomenna, sillä asun Doncasterissa ja asunto on Lontoossa. Kysyin, että voisinko tulla ylihuomenna ja hän vastasi, että voin. Jee!!!

 Tärkeintä koko hommassa oli, että pääsisin lähemmäs Niallia. Halusin soittaa hänelle heti. 

Näpyttelin Niallin yhteistiedon ja painoin vihreää luuria. Kuului muutama tuuttaus, ennen kuin poikaystäväni vastasi.

Niall: Moi rakas!

Minä: Niall et ikinä arvaa! 

Niall: Mitä?

Minä: Tuun kattomaan yhtä asuntoa sieltä!

Niall: Oikeesti?

Minä: Joo ja se on vaan kolmen kilometrin päässä teidän asunnolta.

Niall: Ihanaa! Tuutko siis milloin?

Minä: Tänään tai huomenna.

Niall: Tuu pliis tänään, tarviin unikaveria...

Minä: Ai että herra on sillä tuullella.

Niall: Oon halunnu sua jo kaks viikkoa siitä ku viimeks nähtiin.

Minä: Koita kestää, rakas.

Niall: Oma käsi käy vähän tylsäks.

Minä: Kiva tietää, että puuhaat semmostaki vapaa-ajallas. 

Niall: Pakko.

Minä: Tuun heti seuraavalla junalla, jos oot kerta noin puutteessa.

Niall: Se olis mahtavaa...

Minä: Mun pitää soittaa isille.

Niall: Okei. Voidaanko jutella sen jälkeen?

Minä: Joo soitan facetimee.

Niall: Hyvä.

Minä: Heippa Niall, rakastan sua.

Niall: Ja mä sua. Heippa!

Lopetan puhelun ja olen ihan täpinöissäni. Suorastaan pompin sohvalla. Seuraavaksi soitan isälleni.

Isä: Hei kulta, kiva kun soitit mutta mulla on just palaveri kesken.

Minä: Isi! Lähden kattomaan Lontooseen sitä yhtä asuntoa josta puhuin aijemmin. Se mikä on Niallin lähellä.

Isä: Ois mahtavaa jos saisit sen kämpän. Se on just sopivan kokonen ja sopivan lähellä kaupunkia.

Minä: Niinpä. Voisitko laittaa mulle rahan junalippuun?

Isä: Tietysti voin. Mitä vain ainoalle tyttärelleni!

Minä: Kiitos iskä.

Isä: Nyt minun pitää lopettaa tai muuten rouva nipottaja iskee.