luku 48 ~Juhlintaa

135 6 0
                                    

Damn Daniel back at it again with a new chapter. Joo okei nauttikaa😎

~


Bethanyn nk:


Toiveeni toteutui, kun Liam keksi uuden idean. En nimittäin ollut täysin "into" bilettämiseen missään baareissa, mutta oli sekin ihan ok. Niin siis Liam keksi, että pidettäisiin omat bileet heidän luonaan ja kaikki taisivat innostua siitä ideasta enemmän kuin Louisin omasta. Ja muutenkin, oli kivempaa kun ei tarvinnut koko ajan pelätä että paparatsin löytäisivät tiensä samaan baariin One Directionin kanssa. Oli miten oli luvassa olisi varmaan ihan kiva ilta.

Etsin vaatekaapistani mustat adisaksen shortsit ja tummansinisen cropatun college paidan, asetin ne sängylleni ja aloin sitten riisumaan edellisiä kotivaatteitani. 

"Ootko varma että haluut lähteä? Sillä näytät aika hyvältä ihan noinkin." Tuttu miesääni sanelee takanani ja käännän päätäni kohdatakseni poikaystäväni, jonka huulilla komeili pieni virne.

 En vastannut blondille mitään, vaan tartuin paitaani ja käänsin selkäni jälleen miehelle, jonka tunsin tuijottavan minua tauotta. Pian kuitenkin lämpimät kädet asettuivat lanteilleni ja Niall painoi leukansa olkapäätäni vasten.

"Oisin voinut katsella sua noin vaikka koko päivän."

"Hei oikeesti muut oottaa meitä." Naurahdan ja koitan rimpuilla pois Niallin vahvasta otteesta, mutta hän ei tee elettäkään päästääkseen minut pukemaan vaatteita.

"Ei meil oo kiire..." Hän mutisee ja suukottaa niskaani. Huokaisen, sillä en todellakaan tulisi saamaan tahtoani läpi. Jouduin kai hyväksymään kohtaloni ja suljin silmäni.

"Mä en tiedä mitä sä teet mulle mutta mun ajatukset on alkanu olemaan vähän liian... kyseenalaisia lähiaikoina." Kuulen Niallin möreän äänen ihan korvani juuressa.

"Niin millaisia ajatuksia sulla sitten oikein on?" Utelen enemmän, esittäen viatonta. Okei me sovittiin että mennään poikien talolle kuudeksi, mutta en voinut mitään kun maailman komein mies piteli minua juuri syleilyssään ja kuiskutteli hyvinkin... ei niin Niallmaisia asioita korvaani. 

"Okei ehkä meidän pitäis nyt lähteä ennen kuin innostut liikaa." Naurahdan ja saan vihdoin käännettyä itseni ympäri.

"Mä rakastan sua." Niall yksinkertaisesti sanoo ja huulemme kohtaavat, mutta Niallin pettymykseksi annan hänelle vain nopean pusun. 

"Niin mäkin sua, mutta antaisitko mulle nyt vähän tilaa laittaa itteäni valmiiksi? En nyt kuitenkaan ihan alusvaatteisillani haluis mennä muiden jätkien silmien eteen. Ja sitähän sä et halua, ethän?"

"En tietenkään halua. Sä oot mun." 

"Joojoo." Naurahdan uudelleen irlantilaisen machoilulle ja vedän paidan päälleni. 

Niall antaa viimein minulle tilaa, mutta jää silti katselemaan minua päästä varpaisiin. En anna sen häiritä ja puen shortsit päälleni, suunnaten sitten meikkipussilleni. Niall oli siis jäänyt minun luokseni, sillä hänen autonsa oli täällä ja ajattelin mennä samalla kyydillä.

Saatuani meikkini valmiiksi, laitoin vielä helmikorvakorut korviini. Pyörähdin innoissani tuolilla kerran ympäri ja Niall naurahti sille.

"Ootko valmis?" Hän kysyy ja nousee sängyltä.

"Joo mut sä et." Naurahdan, kun katson hänen hiuksiaan jotka sojottivat joka suuntaan.

Kävelin miehen luokse ja suin hiukset tuttuun kampaukseen.

Jotain uutta ja odottamatonta /N.H/Donde viven las historias. Descúbrelo ahora