Jotain uutta ja odottamatonta /N.H/

luku 44

Sori toinen luku perään Bethin näkökulmasta!

-

Bethanyn nk: 

Työvuoroni päättyisi alle puolen tunnin päästä ja se oli mennyt oikeastaan tosi hyvin. En edes tiedä miksi hermoilin ekasta työpäivästä. Kaikki oli aika helppoa, mutta työtä oli sinänsä paljon vain kahdelle työntekijälle. Tai siis olihan täällä myös se joku Grace, joka on amerikkalainen ja toimii leipurina. 

Olemme ehtineet tutustua jo paljonkin Troyn kanssa ja hän on todella hauska ja kiltti. Meillä luistaa juttu hyvin ja miehelle on helppo puhua, mutta en ole vielä edes kertonut kenen kanssa seurustelen. Ei sillä että tahtoisin leuhkia seurustelevani kuuluisan Niall Horanin kanssa. 

"Miltä eka työpäivä on tuntunut?" Troy kysyy, kun syö lounassalaattinsa loppuun.

"Oikeestaan tosi hyvältä. On kiva päästä tekemään jotain ja musta vihdoin tuntuu että oon oikeesti aikuinen." Naurahdan, koska se tuntuu todella typerältä sanoa niin. Olen kertonut Troylle kuinka muutin vasta Lontooseen ja sain täältä heti töitä.

"Muistan silloin kun itsekkin tulin tänne töihin. Sitä oikeesti tuntee itsensä vanhemmaks heti kun saa oman asunnon ja työpaikan." Troy selittää hymyillen.

"En oo vielä edes hoksannut kysyä, että minkä ikänen sä oot." Sanon.

"20." Mies vastaa. Hänhän oli minun ikäluokkaani. "Entä sä?"

"19. Ens viikolla 20." Kerron hymyillen ja Troykin hymyilee. Pidän hänen hymystään. Se on tosi herttainen.

"Onko sullakin oma asunto täällä Lontoossa?" Utelen lisää Troysta, sillä olinhan kertonut hänelle vaikka mitä jo tänään, joten halusin tietää hänestäkin jotain.

"Joo on. Sellanen pikkunen kerrostalo kämppä tässä lähellä." 

"Oikeesti? Missä päin?" Kysyn. Olisi mahtavaa saada uusia ystäviä täältä Lontoostakin ja vielä läheltä kotia.

"Kaks kilsaa tohon suuntaan ja vasemmalle." Hän selittää ja osoittaa vasemmalle ovista. Eikä!

"Siis asun kanssa siellä päin, mutta käännyn oikealle siitä risteyksestä." Selitän innoissani siitä, että asumme pariaatteessa samalla tiellä, mutta eri päädyissä.

"Kiva." Troy naurahtaa ja juo vesipullostaan, heittäen sitten salaattiboksin roskikseen. 

"Päivää Angelina. Mitä saisi olla?" On ainut mitä Troy sanoo ja tajuan vasta nyt, että hän juttelee jollekkin asiakkaalle kassalla takanani. Troy sopi tähän työhön melkeimpä täydellisesti. Hän oli ystävällinen kaikille ja asiakkaat tuntuivat pitävän hänestä. Troy ja tämä tiskin toisella puolella seisova vanha nainen näyttävät tuntevan. Nainen on ehkä siinä 60 vuoden ikäluokassa ja tämän harmaat hiukset hapsottavat kivasti. Pidin mummoista, okei?

"Onko teillä nyt mustikkapiirakkaa?" Nainen kyselee ja vilkuilee kylmävitriiniä. Troy kiinnittää myös katseensa vitriiniin selvästi etsien mustikkapiirakkaa, mutta taidan spotata sen ensimmäisenä ja avaan luukun ojentaen lautasen Troylle, joka hymyilee minulle kiitokseksi. 

"Tänään leivottua." Mies sanoo ja nainen on onnellisen näköinen.

"Otatko muuta?" 

"Kuppi kahvia riittää ihan hyvin." Nainen vastaa ja Troy näpyttelee kassaa ja kertoo naiselle hinnan, antaen hänen rauhassa kaivella lompakkoaan jolloin minä tajuan auttaa ja kaataa kahvin kuppiin.

"Tilkka maitoa ja sokeripala." Troy sanoo pitäen katsettaan edelleen kassakoneessa, enkä edes aluksi tajua että hänhän puhui minulle. Kaadan edelleen kuumahkoa kahvia valkoiseen kuppiin ja kaadan kannusta siihen tilkan maitoa, tiputtaen sokeripalan sekaan, jolloin kahvi alkaa aivan pienesti kuplimaan.