Jotain uutta ja odottamatonta /N.H/

luku 15

Iltaa jälleen :) Täällä sitä ollaan taas. Elikkäs mun kaveri ei jäänykkään yöks nii halusin kirjottaa tätä sit! Oon niin innoissani tästä luvusta. Katotaan mitä saan aikaseks ;)

Bethanyn nk:

Avasin oven jälleen avaimella, mutta huomasin, ettei se ollutkaan lukossa. Säikähdin ihan kauheasti, sillä muistin kyllä laittaneeni sen lukkoon, kun lähdimme. En kuitenkaan halunnut näyttää ihan nössöltä, joten kävelin normaalisti sisään. Katselin ympärilleni ja kaikki näytti normaalilta.

"Beth?" Kuulen tutun miesääneen portiakosta. Sieltä tepastelee isäni ja juuri samalla hetkellä loputkin porukasta kävelee sisälle, kuitenkin puhe loppuu kuin seinään, kun he näkevät puvun takkiin sommistautuneen isäni.

"Isä, mä toin vähän vieraita." Sanoin vähän nolostuen ja pelkäsin, että isä ajaisi heidät pois. Olihan heitä sentään viisi miestä sekä Emily. Isäni ja muut toljottivat vain toisiaan sanomatta mitään.

"Sehän on hyvä! Sinulle tulisi muutenkin vähän yksinäistä. Vaikkakin Emily varmasti olisi tervetullut tänne." Isäni sanoo ja katsahtaa ensin Emilya hymyillen, katsahtaen sitten koko lopun porukan läpi.

"Tehän näytätte tutulta." Jo vähän harmahtavia hiuksia omaava isäni muka ihmetteli, vaikka tiesin tuon tunnistavan vieraamme julkkiksiksi. Isä astelee lähemmäs poikia ja katsahtaa heistä jokaista vielä kerran.

"Niall Horan." Irkku esittäytyy ja ojentaa kohteliaasti kätensä.

"Joseph Faraday, mukava tavata. Beth onkin kertonut sinusta." Meinaan vähän punastua isän sanottua tuon. Niallin huulille nousee pieni hymy Harryn sipaistessa kiharoitaan ja astuen eteenpäin.

"Olen Harry Styles. Kiva tavata talon omistajakin. Voisimmeko mitenkään olla täällä tyttärenne seurana koko loppu viikon?" Kihara kysyy niin herrasmiehenä esittäytyen. Nopeasti ne smaragdin väriset silmät vilkaisevat minuun ja sitten takaisin isääni.

"Tietenkin voitte!" Hän naurahtaa ja taputtaa Harrya olkapäälle. Poika selvästikkin helpottuu. Liam ja Zaynkin esittäytyvät kohtelijaasti, Louis pitäessä Emilyn kädestä kiinni katsoen tyttöä suoraan silmiin hymyillen lempeästi. Minä tykkäsin todella tuosta Louisin hempeästä puolesta. Ei sillä, että siinä hauskassa ja pervossa puolessa olisi jotain vikaa.

"Louis Tomlinson." Brunette lopulta päästi irti Emin kädestä ja kätteli isääni hymyillen.

"Murteesi on tuttu, olet täältä päin. Taidan tuntea äitisi." Tuumailevalla ilmeellä isäni vastaa.

"Kyllä, vanhempani asuvat täällä ja olen myös kotoisin täältä." Yleensä vitsikäs Tommo vastaakin ystävällisesti hymyillen. Emily katsoo ensin Louista hymyillen ja sitten minua.

"Katsos vaan, Emilyhan on löytänyt oikean miehen vierelleen. Paikallisia ja kohtelias." Isä kehuu ja katsoo Emilya, joka vähän punastuu. Louis katsahtaa tyttöön ja suo tälle jälleen rauhoittelevan hymyn. He olivat niin söpöjä!

"Ai niin minun koneeni lähtee tunnin päästä. Pitää käydä vielä työpaikallanikin!" Isäni muistaa ja lähtee puoliksi juosten yläkertaan. Minä kohautan olkiani ja katson Nialliin hymyillen. Tämä hymyilee takaisin.

"Sun faijas on siisti." Louis huokaisee kuitenkin tarkoittaen sitä.

"Jos on tottunut asumaan koko elämänsä vain yhden miehen kanssa, niin on pakko tykätä." Nurahdan ja levittäydymme kämppään keräämään tavaroitamme. Menen Emilyn kanssa yläkertaan vaihtamaan bikineitämme sekä hakemaan joitain tavaroita.