Jotain uutta ja odottamatonta /N.H/

luku 35 ~Vihdoin

Hei kaikki ihanat ihmiset! Sori ku on menny nyt vähän aikaa et saan kirjotettuu uutta lukuu, ku täs on ollu hässäkkää tän koulun alottamisen ja synttäreiden kaa. Olen siis nyt vuoden vanhempi, mut yhtä tyhmä ku aina. 

Mietin, että oisko hyvä jos julkasisin joka keskiviikko luvun? Ja sit jos jaksan/kerkeän niin myös viikonloppusin. 

Anyways...

Hope u enjoy😎

~

Bethanyn nk:

Klo: 16:30

Se oli täydellinen. Minun oli pakko saada se!

Vuokranantaja oli todella mukava mies ja vaikutti ystävälliseltä, sekä rennolta tyypiltä. Hän sanoi, että kämpälle ei ollut juurikaan muita kuin pari hakijaa, mutta minä olin listan kärjessä, sillä olin ainut, joka oli käynyt paikan päällä katsomassa. Kummallista, koska asuinhan kuitenkin Doncasterissa.

Asunnossa oli pieni eteinen, josta lähti pieni käytävä, joka avautui olohuoneeseen ja keittiöön. Keittiö oli pieni, mutta simppeli ja nätti. Olohuone oli ihana ja rakastin kämpän lattiaa. Kerrostalo oli ihan normaali, mutta asuntoa oltiin remontoitu uudemmaksi ja siltä se näyttikin. 

Niall sanoi, että voisi hakea minut autolla, mutta kävelin mielummin takaisin poikien talolle. Ei se ollut kuin pari kilsaa ja halusin muutenkin tutustua ympäristöön. Lähellä oli pieni kioski ja puisto, sekä naapurusto oli kuulemma todella rauhallista ja ihmiset siellä olivat ystävällisiä. Siitä siis lisää plussia. Voisiko parempaa asuntoa löytyäkkään?

Käännyin sinne syrjäiselle tielle, joka veisi Niallin ja muiden talolle. Ilma oli ihan ok. Välillä paistoi aurinko, mutta suurimmaksi osaksi taivas oli vain pilviä täynnä. 

Saavuin ovelle ja avaan sen, jonka jälkeen jätän kenkäni eteiseen sulkien oven perässäni. 

"Noh, miten meni?" Niall kysyy heti ensimmäisenä, kun tulee seisomaan eteeni aulaan.

"Tosi hyvin oikeestaan. Se vuokranantaja tykästy muhun ja sano, että se mieluiten vuokrais mulle sitä kämppää." Hihkun, kun laitan farkkutakkini roikkumaan naulakkoon.

"Toivottavasti saat sen." 

Mumisen jotain vastaukseksi ja menen heti halaamaan poikaystävääni. 

"Joku tekee ruokaa." Hymähdän Niallia vasten, vaikka se kuulostikin enemmän kysymykseltä.

"Minä laitan. Muut on jossain, ollaan kahestaan." Niall vastaa ja annan hänelle suukon, ennen kuin lähden keittiöön, josta tuoksu tulikin.

"Pitsarullia." Huokaisen ja tuoksutan pellillä oleskelevia herkkuja.

"Tein niitä sulle." 

Käännyn katsomaan Niallia, joka hieroo niskaansa ja hymyilee ujosti. 

Awww... Hän teki minulle ruokaa...

"Kiitos rakas." Kuiskaan ja suutelen blondia uudelleen. Tunnen hänen hymyilevän huuliani vasten, joten minuakin alkaa hymyilyttää. Hän vetäytyy pois ja kohtaan jälleen ne siniset silmät, sekä suloisimman hymyn, jota olen koskaan nähnyt. 

"Otetaan ennen kuin ne jäähtyy liikaa." Hän naurahtaa, ottaen meille lautaset, jonka jälkeen nappaan kaksi pitsarullaa. Ne tuoksuvat, ja näyttävät taivaallisille.

Istahdan baarijakkaralle ja puhallan yhtä rullista varmuuden vuoksi, jonka jälkeen haukkaan siitä pienen palasen ja meinaan pyörtyä. 

"Vähänkö hyviä." Huokailen todella typerästi ja alan syömään vain lisää. Niall naurahtaa ja istuu minua vastapäätä keittiösaarekkeen ääreen.