Jotain uutta ja odottamatonta /N.H/

luku 3

Moi kaikki! Täs on nyt ollu tooooosi pitkä tauko... Joo oon pahoillani mut siis olin pahassa keuhkokuumeessa ja oli kouluhässäkkää ymsyms... Nyt kun on kesäloma niin varmaan tylsyyttäni kirjotan enemmän. En lupaa vielä mitään.

Mut nyt perkele siihen lukuun! ;) Btw keitin just ittelleni vadelma teetä ja nyt kupposen äärellä yritän kirjoitella. Enjoy!

~Toi gif... Harry: He's mine! Niall: Heeelp! Liam: Pls stop guys... Louis: I'm just being hot, like always ;)

:DD joo lopetan

Samaan aikaan Lontoossa... (muut junassa siis tällä hetkellä)

Niallin näkökulma:

"No mikä tässä nyt oikein mättää?" Kysyin turhautuneena idiootti kavereiltani.

"Harrylla kestää vessassa sata tuntia ja jotkut joutuu kusemaan housuun!" Kaverini Louis sanoi ja huusi lopun lauseesta, jotta vessassa hääräävä kiharapää kuulisi.

Toinen kaverini Zayn tuskaili jalat ristissä aulan nurkassa sinnittelevä ilme kasvoillaan anellen minulta apua. Päätin sitten itse koputtaa ovea ja hätyyttää häntä vähän. Meillä tosiaan oli kiire, koska en halunnut myöhästyä promokuvauksista. Ne olivat viimeiset, ennen lomaa.

"Kai te ymmärrätte, että ihmisten pitää antaa olla rauhassa vessassa." Harry vittuili ja raahasi perseensä vihdoin ulos ja päästi melkein jo kuset housuissa olevan Zaynin hoitamaan tarpeensa.

Louis pyöräytti silmiään sammakkohymyä hymyilevälle Harrylle minun vain seisoen eteisessä kädet ristissä. Katsoin puhelimesta kelloa ja se näytti jo vartin yli yhdeksän. Meidän piti siis olla puoli kymmeneltä maskeeraushuoneessa.

"Nyt oikeesti me myöhästytään!" Huusin kaikille ja lähdin itse jo autoani kohti, jättäen hädässä juoksentelevat bändikaverini sisälle.

Louis etsi toista kenkäänsä, Liam käveli rauhallisesti yläkerrasta aina niin komean näköisenä eteisen kautta auton pelkääjän paikalle. Harry veti jotain tennareitä kiireessä jalkaansa, Zaynin taas tullessa vasta vessasta. Taputtelin rattia sormillani ja käynnistin sitten auton. Loputkin juoksivat autoon ja olimme valmiita lähtemään.

Ajoin jo viimeisiin liikennevaloihin ja tietysti ne vaihtuivat punaisiksi heti meidän kohdallamme. Pysähdyin turhautuneena, sillä en pitänyt myöhästymisestä ja takapenkillä oli aika kova meteli...

"Ihan oikeesti kuka vittu pitää pinkkejä sukkia joissa on banaaneja? Ja vielä promokuvauksissa!" Louis huusi ja tarkoitti Harryn "ihania" sukkia.

"Nää on hienot! Enkä aijo pitää näitä siellä kuvissa." Harry sanoi ilme allapäin, sillä sukat olivat hänelle tärkeät ja Louis vain ilkkui. Tässä välissä Zayn nauroi.

"Ai ilmanko sukkia aijoit sit olla niinku joku hobitti?" Mustahiuksinen vittuili suuri virne kasvoillaan.

"Siis miten mä oon ees päätyny tähän autoon näin vähäjärkisen porukan kanssa?" Kiharapää keskipenkillä valitti ja katsoi taivaan suuntaan kuin kysyen itse ylemmältä voimalta. Silloin valot vaihtuivat vihreiksi ja kiihdytin kaasua ajaen sitten sinne ihmeen studioille jossa kuvat otettaisiin.

Suoraan juoksimme takaovista sisään ja meidät ohjattiin yhteen maskeeraus/puvustus huoneista. Blondi ja lyhyt nainen opasti minut yhteen tuoleista ja alkoi puuteroimaan kasvojani. Hänen itseruskettavansa paistoi niistä kirkkaista valoista joita oli peilin ympärillä. Muitakin "meikattiin ja Louis vitsaili taas jotain Zaynin kanssa. Varmaan yritti naurattaa sitä yhtä maskeerausmimmiä. Tunnistin tuon katseen ja pienen virneen pörröpään naamalla. Kyllä, hän se oli... naistenmies Louis Tomlinson. Harry taas jutteli kohteliaasti mukavia miehelle, jonka koko olemus ja ulkonäkö oli täysin homoa. Ei minulla mitään homoja vastaan ollut, hänestä se vain näkyi. Enkä melkein koskaan tapaa maskeeraajaa joka olisi mies.

Meidät oltiin nyt pakkeloitu ja menimme pukemaan kuvausvaatteita. Harry parka joutui jättämään banaanisukkansa vaatepinonsa päälle minun ja Liamin riisuessa. Puettuamme, joku keski-ikäinen mies ohjasi meidät suureen valkoiseen huoneeseen, jossa oli suuri valkoinen tausta. Kuvaaja asetteli meitä varmaan kaksikymmentä minuuttia ja otti aina pari kuvaa. Onneksi nämä olivat viimeiset kuvaukset vähään aikaan.

Kuvaukset päättyivät klo 12 ja pääsimme vihdoin pois. Päätimme lähteä syömään, vielä kun kaupungilla ei ollut ihan kauheasti porukkaa. Ajoin rauhallisesti muiden taas kinastellessa jostain ja Liamin yrittäessä rauhoitella häntä. Daddy directioner i know...

Ajoin mäkkärin autokaistalle, Harryn vastustellessa roskaruokaa ja minun vain hyväksyessä ihanan kohtaloni. Onneksi edellämme oli vain yksi auto. Liam tarjoitui maksamaan ruoan, koska minä maksoin viimeksi ja sitä edellisellä kerralla Harry. Vihdoin pääsimme tilaamaan ja tilauksemme oli varmaan oikeasti niin pitkä, että kuitti olisi yhtä pitkä kuin Louis, eli siis lyhyt... eikun unohtakaa...

Olimme tulleet kotiin jokin aika sitten ja olin ihan täynnä. Löhöilin sohvalla Louisin ja Harryn kanssa. Zayn meni nukkumaan ja Liam oli luvannut tavata Cherylin ja oli nyt jossain tämän kanssa. (tässä tarinassa ne on yhessä!) Louis "katsoi" jalkapalloa, vaikka se näytti ennemminkin puhelimen räpläykseltä. Harry vain makoili kädet päänsä alla ja viltti puoliksi hänen päällään. Olin tylsistynyt, joten selasin instaa ja snäppäsin parille kaverilleni. Tästä olisi tulossa varmaan aika tylsä viikonloppu...

Bethanyn näkökulma:

Heräsin siihen, kun Ethan tuuppasi minua hellästi olkapäähäni. Avasin silmäni ja näin edessäni kamojaan kasaan laittelevan Emilyn ja vierelläni hymyilevän Ethanin.

"Nukuinko koko matkan?" Kysyin hieraisten varovasti silmiäni, jottei ripsiväri leviäisi.

"Joo, ollaan perillä ihan just." Ethan ilmoitti ja katsahti ikkunaan, josta näin jo kuinka juna jarrutteli Lontoon juna-aseman laiturille. Olin jo aika innoissani.

Saavuimme juuri taksilla suurimman hotellin eteen, jonka olin koskaan nähnyt. Se oli hieno, tosi hieno. Saimme avainkortit yms. Ethanilla oli oma huone ja minä jaoin Emilyn kanssa yhden. Vedin matkalaukkua perässäni päästyämme hissistä ja avasimme sitten Ethanin kanssa samaan aikaan ovemme jotka olivat vierekkäin. Emily ryntäsi sisään ja jäi katselemaan huonetta.

"Näyttää tosi kivalta!" Tämä riemuitsi ja hyppäsi oitis suurelle parisängylle. Se näytti housuttelevalta, joten minäkin hyppäsin sotkien varmaan hiukseni. Nauroimme ja katselimme kattoa yhdessä.

"Ihanan pehmee." Huokaisin ja suljin silmäni. Emily vain hymähti myöntyneenä samaan mielipiteeseen.

"Meidän pitää tehä jotain, nyt kun ollaan Lontoossa!" Emily yht'äkkiä huudahti ja nousi istumaan silmät hehkuen.

"Tietenki. Lähetääks vaikka kaupungille?" Kysyin hymyillen ja nousin itsekkin istumaan.

"Laita viesti Ethanille kun en jaksa lähteä toho viereiseen huoneeseen." Emily the laiskiainen ilmoitti ja venytteli noustessaan jaloilleen. Tein työtä käskettyä ja pyysin Ethanin laittamaan jotain siistimpää vaatetta kertoen, että hän lähtisi nyt meidän kanssamme kaupunkiin.

Aloin etsimään matkaluakusta jotain päällepantavaa ja päädyin mustaan nahkaiseen hameeseen ja harmaaseen college paitaan. Valitsin kengiksi Filan valkoiset lenkkarit, koska korkokengillä ei ollut mukavaa kävellä pitkään kaupungilla. Emily puki valkoisen off shoulder- paidan ja vaaleansiniset fakut. Ethan odotti meitä jo käytävässä ja tallustimme yhdessä kohti hissiä.

Moro kaikki :D Joo en tiiä tämmöne luku sit. Sorryy en jaksa kauheesti panostaa enkä kuvailla juttuja tarpeeks. Sori jos on paljon kirjotusvirheitä en jaksa korjaa. Mut hope u liked it :) Nähdään joskus!