Jotain uutta ja odottamatonta /N.H/

luku 51 ~Kipeänä

Siis herranjumala! Näenkö väärin vai onko tällä 5 tuhatta lukijaa???!!! En koskaa kuvitellu tän päivän tulevan😅Kiitos valtavasti kaikille lukijoille!

-Kolme viikkoa myöhemmin-

Bethanyn nk:

"Bethany! Tulit juuri sopivasti. Voisitko viedä nämä paperit Aidenille?" Pomoni, Dave Hammond huudahtaa minun saapuessani hänen toimistonsa eteen. Olin alunperin menossa hakemaan vettä juoma-automaatista. Työpäivä oli ollut raskas ja päätäni särki. Onnekseni, työni loppuisi ihan pian.

"Tietysti herra Hammond." Vastaan pienesti hymyillen ja tartun pieneen paperipinoon, lähtien sitten hissien luo. Aiden Ryan on yksi Lontoon arvostetuimpia valokuvaajia ja suunnittelijoita. Ilmeisesti hän on joskus itsekkin toiminut mallina, mutta päätynyt lopulta tänne. 

Aidenin toimitilat sijaitsevat alimmassa kerroksessa ja olin tällä hetkellä ylimmässä. Astun sisälle hissiin ja painan ykköstä, jolloin ovet sulkeutuvat ja hissi lähtee liikkeelle. Päätäni tosiaan särki ja minulla oli outo olo. Varmaankin johtui siitä, että olin syönyt viimeksi lounasta monta tuntia sitten. Minun oli vain pakko päästä kotiin lepäämään. 

Päästyäni alimmaiseen kerrokseen, tervehdin vastaanottotiskillä istuskelevaa Amandaa, kävellen sitten korkokengilläni kohti studiota. Aiden istui parhaillaan työpöytänsä äärellä ja näpytteli kannettavan tietokoneensa näppäimiä.

"Ai hei Bethany." Tämä tervehtii hymyillen. Aiden Ryan on noin 30-vuotias, tummatukkainen ja vihreäsilmäinen mies, josta yksinkertaisesti kaikki pitivät. Hän on kaikille ystävällinen ja melkeimpä aina hyvällä tuulella. Lucy kertoi, että hän oli nähnyt Aidenin vain kerran kireänä. Ja sekin johtui vain siitä, että mies ei ollut kerennyt juomaan aamulla kahvia.

"Hei Aiden. Herra Hammond pyysi tuomaan nämä paperit." Kerron ja ojennan paperit hänelle. 

"Ai kiitos. Eikö sulla lopu nyt työt?" 

"Loppuu ja onneksi." Naurahdan. "Kauhea päänsärky." 

"Jos Dave pyytää jäämään ylitöihin niin mä suostuttelen sen päästämään sut. Ajattelin myös itsekkin lähteä nyt kotiin. Mennäänkö samaa matkaa?" Aiden kysyy. Nyökkään vastaukseksi ja hän laskee läppärin kannen kiinni ja siistii työpisteensä, jonka jälkeen lähdemme ulos parkkipaikalle.

"Mä työstän parhaillaan paria uutta ideaa siitä, millasia kuvauksia järjestettäisiin ens kuussa. Kiinnostaisko sua olla joskus kameran edessä?" Mies kysäisee samalla, kun saavumme parkkipaikalle. En ole sinänsä ajatellut haluavani olla kameran edessä ns "mallina". Otimme joskus vain pari testikuvaa minusta, mutta ei sen kummempaa.

"Niin siis Guccin syksyn ja talven malliston näytökseen on vielä paljon aikaa ja halusin kehitellä jotain omaa tähän väliin." Aiden selittää kävellessämme autoillemme. 

"No riippuu vähän mitä mun pitää tehdä." Naurahdan vaivaantuneesti.

"Mun pitää vielä vähän suunnitella mutta voit milloin vaan tulla kuvattavaksi."

"Okei no kiitos. Mun pitää nyt kiirehtiä kotiin syömään ja lepäämään." Ilmoitan.

"Sama täällä. Nähdään!" 

-