where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Shakki matti

1.9.1995

"Shakki-, Hermione heilautti nappulansa Ronin kuninkaan eteen seisomaan, -matti",

Ron katseli hetken lautaa ja viskoi sitten sen kaikkine nappuloineen ilmaan niin että kuppikakkuni liiskautui naamaani vasten ja nenäni meni kuorrutukseen.

Pyyhin nauraen kuorruteksen pois nenästäni.

"Onko mitään missä en olisi sinua surkeampi?" Ron nurisi kädet puuskassa.

"No... Ei oikeastaan?" Hermione hymyili. Ron viskasi takkinsa Hermyä päin.

Katsoin Harryä ja pyöräytin silmiäni. Nostin jalkani ja laskin ne Harryn viereen vastapäiselle penkille. Aloitimme keskustelun siitä kuinka saisimme luopua taikajuomista tämän vuoden jälkeen ja kuinka Hermy aikoi taas jatkaa ennustuksesta jättäytymistä.

<<<

Juna rämisteli Tylyahon asemalle joka tulvi sadevedestä. Hagrid mesosi ensiluokkalaisia luokseen. Olin mennyt vaunuihin Fredin ja Georgen kanssa, sillä en ollut nähnyt parhaita ystäviäni ainakaan kahteen tuntiin. Odotimme vaunuja kun näin Fredin katseen hapuilevan Angelinassa ja Aliciassa.

"En vaan käsitä, jos oikeesti tykkäät Angelinasta etkä suostu kertoon sitä sille voisit edes lopettaa tuijotuksen.

Fred käänsi päätään minuun pöllämystynyt ilme kasvoillaan.
"Turha sun siinä on mitään aukoo, oot tykänny Harrysta jotain miljoona vuotta eikä se vieläkään tiedä siitä",

Mulkaisin Frediä ja jätin asian rauhaan. Hän ei valehdellut. Olen tykännyt Harrysta niin kauan kuin vain olen tuntenut hänet.

Perheeseeni kuuluu vanhempani ja veljeni Felix jotka ovat jästejä. Felix on minua kolme vuotta vanhempi, ja asuu Manchesterissa tyttöystävänsä kanssa. Vanhempani asuvat Walesissa. Olen viettänyt kesäisin paljon aikaa Weasleyn perheen luona, ainakin sen jälkeen kun tutustuin kolmantena vuonna Hermioneen numerologiassa paremmin.

Fred  ja George ovat kuin Felixin korvaavia veljiä minulle Tylypahkassa.

"Haloo! Maankamara kutsuu", George heilutti kättään silmieni edessä ja havahduin ajatuksistani.

"Sori, ajattelin vaan,-

"Harrya?"

- Felixiä, olin sanomassa", sanoin ja ristin kädet rinnalleni.

<<<

Lajittelu meni hyvin. Minä Fred ja George puhuimme muutamille ensiluokkalaisille. Kerroimme mitä kannatti tehdä, keneen kannatti tutustua kenen opettajan kanssa kannatti olla väleissä. He olivat hyvin pelokkaita ja eivät puhuneet lähes mitään.

Kävelimme oleskelu huoneelle. Ron kertoi valvojaoppilaana kaikille että uusi tunnus-sana on godricin notko. Sisällä oleskelu huoneessa oli lämmin ja kotoisa tunnelma. Takka rätisi ja ihmisten suusta pulppusi iloisia tervehdyksiä ja kesäkuulumisia.

Istuin sohvalle ja syvennyin keskusteluun Angelinan ja Alician kanssa tulevasta huispaus vuodesta. Tänä vuonna olisi Angelinan, Fredin, Georgen ja Alician viimeinen vuosi joten minulla Ronilla ja Harrylla  oli vastuuta.

"Varaan huomenna meille taas perinteiset maanantai, torstai ja sunnuntai harkka vuorot", Angelina kertoi.

Muut nyökkäilivät hyväksyvästi.

>>>

Kun kello oli noin kymmenen aloin lipua kohti makuusaleja. Hermy ja minä vaihdoimme yö pukuihin ja juttelimme vielä niitä näitä. Menin makaamaan sänkyyni ja pohdin mieleni perukoilla asioita.

Kyllä, olin onnellinen. Olin taas Tylypahkassa joka oli minulle enemmän kuin koti ja vain sillä oli merkitystä.

2.9.1995

Heräsin pirteänä puoli yhdeksän. Puin hameeni kaulupaidan ja kaapuni. Solmioni solmimiseen meni hetki mutta lopulta sain kietaistua senkin suoraan ja olin valmis lähtemään aamiaiselle.

Istuin yksin aamiaspöydässä vain muutaman tois- ja ensiluokkalaisten tullessa paikalle. Söin muroni nopeasti ja luin lukujärjestyksen jonka McGarmiva oli tuonut minulle. Tänään meillä olisi kaksoistunti yrttitietoa kaikkien viides luokkalaisten kanssa, ruokatunti tunti loitsuja ja kaksi tuntia ennustusta eli minulla ja Hermyllä numerologiaa.

Hörppäsin lasini tyhjäksi kurpitsa mehusta ja nousin. Ehtisin vielä loikoilemaan oleskeluhuoneessa puolisen tuntia ennen yrttitietoa. Palasin oleskeluhuoneeseen jossa Neville istui iloisen näköisen.

"Moi Neville", sanoin ja istuin hänen viereensä sohvalle. Neville kääntyi ja hymyili minulle suoloisesti.

"Katso, sain uuden kasvin mummilta. Sen nimi on mimbulus mimbletonia", poika kertoi suorastaan säteillen. Jos puhuja olisi ollut joku muu kuin Neville olisin kertonut etten välittänyt juurikaan kasveista, mutta Nevillelle esitin mukavaa ja kiinnostunutta vaikka menkkojenikin aikana.

Puhuimme mimbulus mimbletoniasta koko matkan kasvihuoneille, joiden luona Neville juoksi Professori Verson luo näyttämään uutta kaktustaan. Puin suoja varusteet (takin,hanskat ja suojalasit) ja menin Ronin viereen. Harry käänsi katseensa itseäni päin ja hymyili vinosti jonka jälkeen suki hiuksensa pois kasvoiltaan.

"Crabbe katso, tää muta on saman värinen ku kuraverisen tukka", Draco Malfoy sanoi tarkoituksellisen kovaan ääneen muutaman paikan päästä. Ronin käsi joka oli lapioimassa multaa ruukkuun jäykistyi äkkiä. Nappasin hänen ranteestaan nopeasti ja kuiskasin.

"Minä hoidan tämän",

Nappasin mutaa käsiini ja katsoin sitä kummastuneena.

"Ron eikö tämä muta näytäkin yhtä ällöttävältä kuin se Malfoy?" Sanoin mahdollisimman kovaa.

Ron katsoi minua kummisaan mutta nyökkäsi sitten. Malfoy kääntyi minuun vihasta täristen.

"Sano kerrankin minua ällöttäväksi niin saat", hän ei ehtinyt jatkaa lausettaan loppuun kun henkäisin teatraalisesti ja laitoin käteni suulle.

"Salakuuntelitko sinä meitä?" Voihkaisin.
"Professori, Malfoy uhkailee ja haukkuu!"

"Kymmenen pistettä luihuiselta", Professori Verso huusi kantavasti pöytänsä äärestä. Malfoy mulkaisi minua ja näytin hänelle irvistäen kieltä.