15 vuotias Amara Hawkes jatkaa opiskelujaan Tylypahkassa ystäviensä kanssa. Vuoteen onnistuu mahtumaan monen moista kommellusta niin Voldemortin kohtaamisesta suurin Seamusin järjestämiin juhliin. Miten Amaran elämä muuttuu kun ihastus (tai pikemmin...
Oli kulunut jo jonkin aikaa siitä kun olin vain kylmästi vetänyt välit nelikkoon, mutta asiat olivat edelleen samalla mallilla. Makasin rohkelikkotornin oleskeluhuoneen sohvalla. Lämmin takkatuli rätisi edessäni ja hiljainen puheen sorina soljui takanani. Kello oli vasta seitsemän ja halusin mennä nukkumaan mutta olin luvannut nähdä Dracoa hänen harkkojensa jälkeen.
Suljin silmäni ja annoin päivän soljua lävitseni. Mietiskelin ja hymyilin kaikelle hauskuudelle. En tosiaan ollut enää surullinen Harryn Ginnyn Ronin ja Hermyn takia, sillä pärjäsin hyvin ilman heitäkin. Olin kuin heitä ei edes olisi. Kun olin ruokailussa puhuin muille ja en edes huomannut heitä.
Harkat olivat pahimpia. Ron ja Harry yrittävät koko ajan hivuttautua seuraani, mutta onnistuin hyvin välttämään heidät ja typerät katseet. Tiedän etten voi ikuisesti vältellä heitä mutta juuri nyt en oikeastaan haluakaan olla heidän ystävä sillä elämässäni on tarpeeksi menoja ilmankin heitä. Ja vaikka olin usein halunnut jättää harjoitukset välistä, mutta tiesin etten voisi sillä ensimmäiseen huispaus otteluun rohkelikko vs puuskupuh olisi vain vähän päälle viikko ja Angelina orjapiiskasi meitä eteenpäin hurjaa tahtia.
Katsahdin kelloa ja näin että se osoitti puolta kahdeksaa. Nousin yhtäkkisen pirteästi ja harpoin yläkertaan. Kiedoin itseni Dracon takkiin jonka jälkeen olin valmis lähtemään.
Kävellessäni huispaus kentälle mahassani alkoi pistellä. En tiedä miksi mutta aina kun vain olin lähelläkin tuota Malfoyn poikaa käsiäni alkoi pistellä, jalkani tuntuivat sulavan allanu kuin jäätelö kesäpäivän seisauksessa ja naamani tuntui kääntyvän iloiseen hymyyn sen samalla punehtuessa. Kun olin hänen kanssaan aika vain kiisi ohi eikä millään ympärillä ollut väliä. Jokainen askel jonka otin kohti häntä tuntui pehmentävän minut kaikesta vihasta ja kiukusta ja tunnnuin iloiselta ja lämmenneeltä.
Kentän isot katsomot siintivät jo silmiini ja näin kuinka yksi hopeisiin ja vihreisiin kaapuihin pukeutunut poika virnisteli minulle katsomon takaa. Nostin tahtini hölkkään ja pääsin nopeasti hänen luokseen. Draco sulki minut isoon halaukseen tultuani.
"Mites harkat?" Kysyin. Astuin askeleen kauemas Dracosta sillä hän on minua ainakin 20cm pidempi enkä jaksa kurotella nähdäkseni häntä.
"Tarpeeksi hyvin, Grabbe ja Goyle ovat loistava lyöjä tiimi. Pelkään kuollakseni heitä, onneksi olen samassa joukkueessa muuten joutuisin pelkäämään että saisin ryhmystä." Hymyilin ja lähdin kävelemään takaisin linnalle Dracon kanssa käsikkäin.
<<>>
Istuin illalla oleskeluhuoneen sohvalla kirjoittamassa loitsu esseetäni loppuun kun ikkunalle ilmestyi yksi koulun pöllöistä. Se nakutti nokallaan lasia joten joku ensiluokkalainen kävi päästämässä sen sisään.
Pöllö lennähti luokseni ja ojensi koipeaan. Kummastuneena avasin kirjeen ja pöllö lennähti pois.
Rakas Am
En osaa vieläkään käyttää näitä pahuksen pöllöjä mutta tää asia on niin kiireinen että en jaksa odottaa että päästään Elifin kanssa takas Englantiin. Elif ja mä lähdettiin pikku hermo lomalle jossain siinä kuukaus sitten. Elifillä on ollu kummallisia vatsakipuja jo ennen sitä joten aateltiin että pieni levähdys kaukana lämpimässä tekis terää. No lopulta sitten eilen (sunnuntaina) mentiin lääkäriin ja saatiin tietää jotain.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Susta tulee täti! Laskettu aika on 17.2.1996. Tää tuli järkyttävänä yllätyksenä meille kaikille....
En lukenut loppua kirjettä vaan hyppäsin ylös tuolistani.
"Mikä nyt?" Fred kysyi.
Hyppäsin Fredin kaulalle ja aloin itkeä.
"Musta tulee täti!"
Julkasin tähän väliin vähä iloisemman luvun joten anteeks ku tää on ny vähä lyhyt :)
