where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Dracon kaipaus

Maanantai 28.3.1996

Istuskelin edelleen tähtitornissa. Aamianen alkaisi pian, mutta en jaksanut nousta. Tuulen vire hiuksissani, kananlihalla oleva ihoni ja kaunis alkukeväinen maisema vain pitivät minua paikallaan. Heiluttelin jalkojani ollen täysin tietoinen että yksikin pieni hätkähdys saisi minut tippumaan alas.

"Hui saatana!" Jonkun ääni kuului takaani. En jostain syystä säikähtänyt sitä lainkaan, käänsin vain päätäni nähdäkseni kuka torniin oli näin aikaisin tullut.

"Huomenta." Huikkasin Dracolle välinpitämättömästi.

"Mitä sä siinä teet, tuu alas." Draco oli ilmeisesti säikähtänyt minua. Hymyilin hänelle ja huokaisin.

"En jaksaisi, tässä on niin mukavaa."

Hän suki tukkaansa pois naamaltaan.

"Sori se eilinen, olin vain vittupäisellä tuulella." Draco sanoi hetken päästä.

"Ei se haittaa, ei mua kiinnosta." Sanoin kääntäen pääni pois päin hänestä.

Vale. Ainoa asia mikä minua juuri kiinnosti oli Draco, ja hänen sanansa.

Hän tuli kaiteelle ja nojautui sitä vasten. Tiesin Dracon pelkäävän korkeita paikkoja.

"Miks oot täällä?" Hän kysyi.

"Tarvitsin paikan miettiä." Totesin.

Olimme siinä hetken hiljaa. Hänen katseensa karkaili metsikössä puiden lomassa. En voinut sille mitään en vain saanut silmiäni hänestä. Niin kiellettyä kuin se vain olikin, en vain voinut vastustaa hänen marmorin sileitä poskia tai hopean viileitä silmiä. Ja juuri nyt kun niihin silmiin tuijotin huomasin yksinäisen kyyneleen karkaavaan niistä valuen hetken hänen nenällään ja lopulta tippuen alas kohti maata.

"Mietitkö koskaan että haluaisit vain palata ajassa taakseppäin?" Draco kysyi hiljaa pitäen edelleen katseensa kaukaisuudessa.

Ai mietinkö? Se ajatus oli ainaoni koko päässäni.

"Joskus."  huokaisin.

Taas vale. Vain katsomalla eteeni näin sadat muistot joihin voisin palata milloin vain. Piknikit järvenrannalla viimeisinä koulupäivinä. Ensilumet jolloin oltiin kaksosten kanssa juostu peuhaamaan hankeen ja saatu kaikki kolme pahat flunssat kylmyydestä. Ne kerrat kun Pansy ja minä olimme huutaneet toisillemme kuinka toinen oli kuraverinen ja toinen ämmä. Hauskaa sillä nykyään olimme ylimmät ystävykset.

Toinen kyynel karkasi Dracon poskelta.

"Miksi kaiken piti mennä niin perseelleen?" Hän mietti kuiskaten.

"Ehkä meidän ei koskaan pitänytkään olla toisillemme." Sanoin yhtä hiljaa. Hetken istuimme siinä, aivan hiljaa miettien menneisyyttä. Aurinko alkoi viimein nousta.

<<>>

Keskiviikko 7.4.1996

"LÄNNEN NOPEIN!" Draco karjaisi ja heitti viimeisen pakkansa pöytään. Pansy tuoijotti hetken kortteja jonka jälkeen hän viskoi korttinsa ympäri makuusalia. Blaise teki nopean kutsu loitsun ja keräsin kortit takaisin yhteen.

"Vittu Malfoy." Mattheo valitti ja potkaisi Dracoa.

"Hei anna mä nautin nyt ku Enzo ei oo täällä." Draco sanoi ja heitti Mattheolle vittuilevan katseen.

Nauroin vatsa kipeänä kun pojat nahistelivat ja Pansy murjotti. Daphnekin nauroi, mutta kun Mattheo huomasi asian oli nauru kaukana. Hän nappasi Daphnen vyötäröltä ja veti tämän syliinsä alkaen kutittamaan tyttöä. Daphne alkoi sätkiä ja kikattaa yrittäen irtautua pojan tiukasta otteesta. Hymyilin kun kaikki peuhasivat lattialla naamat punaisina ja hiukset pörröisinä.

Kulutimme niin monta tuntia, kunnes huomasin kellon viisareiden olevan lähempänä kahtatoista kuin yhdeksää. Olimme hetki sitten lopettaneet pelailun ja makoilimme nyt vain. Daphne ja Mattheo loikoilivat sängyllä, Pansy istuskeli ikkunalaudalla ja Blaise sekä Draco nojasivat seinään. Minä makasin lattialla ja haukottelin.

"Mun pitää nyt mennä." Totesin ja yritin könytä ylös.

"Älä mee, tuu mun luo nukkuu." Pansy pyysi. Mietin tarjousta hetken, ja rojahdin takaisin sänkyyn makoilemaan.

Blaise naureskeli itsekseen joten heitin häntä tyynyllä.

"Et sä itekkää vapaaehtosesti menis niiden luo." Sanoin kun hän katsoi minua vittuuntuneesti.

Olin viimeisen viikon vältellyt kaikkia rohkelikkoja niim paljon kuin mahdollista. Viikonlopun vietin luihuisten oleskeluhuone bileissä, ja kaiken muun vapaa-aikani kirjastossa Enzon kanssa opiskelemassa tai muutenvain muualla kuin rohkelikkotornissa. Harmillisesti sunnuntaina Enzo oli bileiden jälkeisenä aamuna vain kadonnut, ja jättänyt jälkeensä epäselvän kirjeen jostain "perhe ongelmista".

En koskaan kysellyt hänen perheensä perään, ennenkuin eilistä. Istuin silloin taas vaihteeksi kirjastossa Pansyn ja Blaisen kanssa.

"Ketä siis Enzon perheeseen tarkalleen kuulukaan?" Olin kysynyt.

Pansy oli virnistänyt puoli ilkikurisesti ja heilauttanut tumman lyhyen tukkansa paremmin.

"No emmä paljoo Berkshiren perheestä tiiä, mutta sen mä tiiän, että se on Dracon serkku."

Olin ollut enemmän kuin lievästi järkyttynyt ja Blaisen kaksimieliset vitsit siitä kuinka olen ollut saman suvun henkilöiden kanssa sängyssä sai minut ällöttymään. Dracolle en asiasta maininnut, koska minua myös karmi se, että hän oli tiennyt asian koko ajan.

<<>>
Torstai 8.4.1996

Heräsin aamulla kauheaan päänsärkyyn ja kurkkukipuun. Olin tulossa kipeäksi. Nousin sängystä naama niin masentuneen näköisenä ettei mitään rajaa. Olin myös valvomisen takia niin väsynyt että en jaksanut edes laittaa kaapujani päälle kunnolla. Napitin paidan sotkuisesti ja laitoin siihen neuleeni ja kaavun. Kenen idea alunoerinkään oli laittaa kaikkiin ruokailuihin pakollinen pukukoodi?

Raahustin aamiaselle ja lysähdin tavalliselle paikalleni. Se oli kaikkien vanhojen ystävieni vieressä, mutta näin viikon puhumattomuuden jälkeen hekään eivät jaksaneet olla kiinnostuneita minusta. Kauhoin muroja suuhuni, vaikka se kirveli kurkkuani kun pöydälle tippui kirje. Harry kahmaisi sen automaattisesti käteensä ja kääntyi puoleeni.

"Am, oletko kirjoittanut Siriukselle viime viikkona?"

Säikähdin kun hän mainitsi nimeni ja nostin äkkiä päätäni pudistaakseni sitä selvästi. Harry ojensi kirjeen vieresää istuvalle Hermionelle joka luki sen ääneen.

Hei rakkaat!

Toivottavasti kaikilla teillä menee hyvin. Meillä täällä menee oikein loistavasti, mutta haluaisimme pyytää pientä palvelusta. Oletteko kuulleet Siriuksesta viime viikon aikana, ja jos olette lähettäkää meille kaikki tiedot välittömästi kirjeteitse.

Rakkain terveisin Molly

Woop woop 60 luku ja 3000 luku kertaa. Ootte upeita<3 Ja niinku lupasin aion julkasta ennen vuoden vaihtoa vielä uuden luvun, joten huomenna tuleekin jo uusi luku!