where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Viikkoa ennen

Maanantai 4.3.1996

TW itsensä satuttaminen

"Huomenta." Sanoin juuri heränneelle Hermionelle joka hieroi väsyneenä silmiään.

"Miten olet jo hereillä, kello on jotain puoli kahdeksan?" Hän kysyi rojahtaen takaisin makuulleen.

"Heräsin sateeseen ja menin aamiaselle." Valehtelin.

Hermy kierähti sängystän ylös ja laahusti suihkuun. Lavender nousi myös istumaan.

"Huomenia." Hän haukotteli kovaan ääneen. Lav ojentautui koko pituuteensa ja napsautti musiikkisoittimen päälle. Smells Like Teen Spritit alkoi pauhaamaan. Lav soitti aina aamuisin musiikkia. Parvati käännähti mahalleen huutaen samalla tyynynsä jotain. Naurahdin heille ja kiristin solmioni.

Kun saavuin loitsukäytävälle näin Ronin Harryn jo seisoskelemassa nurkalla.

"Moi, missä muut?" Kysyin kävellessäni heidän luokseen. Harry kohautti olkapäitään masentuneena. Ron katsahti Harryn surkeaa naamaa säälivänä ja tokaisi.

"He ovat vielä aamiaisella, mikset sinä ole heidän kanssaan?"

Harry nosti epäilevän katseensa minuun.

"Heräsin aikaisin sateeseen joten kävin jo aiemmin aamiasella." Sanoin katsoen Harrya takaisin samalla mitalla. En jaksanut kertoa heille etten haluaisi lihota kymmentä kiloa vain koska en päässyt urheilemaan. Harry pyöräytti katseensa takaisin lattiaan.

Effie käveli luokille ystäviensä kanssa. Hän ei katsonut Ronia mutta näin tytön silmäkulmien kostuva, voi Hermione nyt olit kussut asiat.

Ron katsoi minua silmiin ja lopulta hän ojensi laukkunsa minulle ja harppoi Effien luokse.

Effie Flawn nk

Ron seisoi Hawkesin ja Potterin kanssa nurkassa, Grangeria ei näkynyt mailla halmeilla. Cinnamon selitti jotain tulevan lauantain tylyaho reissusta. Tytön kullanruskeat lainehtivat hiukset heiluivat hänen selittäessään ja se sai mieleni nousemaan hieman.

"Eff, oisko sulla hetki?" Kuulin Ronin pehmeän äänen selkäni takaa. Cinnamonin silmät suurenivat ja juuri kun hän oli henkäissyt ilmaa aloittaakseen kaiken kattavan raivonpuuskan painoin sormeni hänen huulilleen.

"Joo." Sanoin viileästi ja kävelin sivumalle hänen perässään. Ron seisoi edessäni ja minä nojasin seinään kädet puuskassa.

"Miksi sä välttelet mua?" Hän kysyi suoraan.

"Mitä luulet?" Sanoin pistävästi. Aioin antaa hänen kuulla koko kunniansa.

Ron kurtisti kulmiaan kuin ei muka tajuaisi.

"Ron olen ehkä kiltti mutten tyhmä." Äyskähdin.

"Mitä, mitä ihmettä sinä selität?" Ron taas kysyi aivan kuin ei ymmärtäisi. Pyöräytin silmiäni.

"Saat selvittää ketä tyttöä deittailet mutta minä en aio tulla petetyksi." Käännyin pois ja kävelin takaisin luokkaan.

Hermionen nk

Tulin luokalle nähden Harryn ja Amaran seisoskelemassa oven ulkopuolella. En ehtinyt sanoa heille mitään kun haistoin Effien hajuveden tuoksun pöllähtävän nurkan takaa. Käännyin katsomaan sinne ja näin Effien ja Ronin puhuvan, olin myöhästynyt.

"Kerroitko Ronille?" Amara kysyi minulta.

Pudistin päätäni ahdistuen. Amara ja Harry näyttivät hieman pettyneiltä. Olin sanomassa jotain kun näin kuinka Effie tömisteli kyyneleet silmissä pois. Amara ja Harry katsoivat minua merkitsevästi ja kävelivät sitten Effien perässä luokkaan.

"Hei Ron." Kävelin nurkalle jossa Ron nojasi seinään. Hän ei vastannut.

Otin häntä kädestä jolloin hän hätkähti ja nosti päänsä.

"Ai Hermione." Hän sanoi pettyneenä.

Nielaisin ja aloitin sitten. Kerroin Ronille koko jutun alusta loppuun. Ron oli raivoissaan. Hän huusi minulle koska olin monta päivää valehdellut bileistä ja kaikesta. Ajattelin että hän antaisi anteeksi mutta...

"Mä luotin suhun Hermy! Vittu en ois uskonu että olisit niin kusessa muhun ettet tajunnu omaa tai mun parasta!" Ron huusi minulle. Yritin ottaa Ronia kädestä mutta hön torjui sen ja ryntäsi luokkaaan.

Jätin tunnin välistä en halunnut mennä sinne. Olisi pitänyt kuunnella Amaraa ja Harrya ja kertoa Ronille heti, nyt hän vihasi minua.

Amaran nk

Päivä oli ollut sekava. Olimme lohduttaneet tolaltaan olevaa Hermionea koko päivän ja yrittäneet puhua Ronille järkeä, tuloksetta. Sinänsä ymmärsin Ronia, sillä minä jos joku ymmärsin miten paskalta tuntui kun kuuli että sinulle oli valehdeltu koko aika. Emme Harryn kanssa edes löytäneet Ronia sillä lounaan jälkeen hän ei tullut tunneille. Harrysta ei oikein ollut seuraa sillä hän oli vieläkin masentunut erosta. Stressi kasaantui sisässäni koko ajan ja lopulta jouduin turvautumaan samaan keinoon jota olin jo jonkin aikaa käyttänyt.

Illalla istuin suihkussa täristen, taas. Olin tehnyt sen taas olin tyhmä tiesin sen. Mutta kipu auttoi. Heitin vaatteeni pois ja avasin hanan. Kuuma vesi valui hiusteni läpi käsivarrelleni jonka kipu helpotti. Suihkun lattia maalautui punaiseksi verestä taas kerran, mutta vain hetkeksi. Vuoto tyrehtyi. Hengitin täristen, se oli taas ohi. Kipu. Tuska. Miksi sitä nyt halusi kutsua. Suihkussa tunsin oloni turvalliseksi. En tärissyt ja pystyi hengittämään. Käännyin selkä ovelle päin ja aloin pestä hiuksiani.