where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Häät pt1

Lauantai 26.3.1996

Olin ihan sanaton. Hymy nousi naamalleni ja en vain voinut olla virnistelemättä tilanteelle. Olin juuri saanut tietooni, että pääsisin takaisin Tylypahkaan maanantaina. Kuulemma olin osoittanut että pystyn taas "huolehtimaan itsestäni" ja vaaka oli samaa mieltä.

Kello oli vasta yhdeksän aamulla, mutta häät alkaisivat jo yhdeltä joten Pansy oli tullut luokseni Nälkäkurkeen laittautumaan. Kun olin kertonut hyvät uutiset ja olimme hetken iloinneet siitä aloitimme laittautumisen. Istuimme ison peilin eteen jonka Nik oli lainannut huoneeseeni meikkaamaan.

"No mitäs, pitäiskö mun tietää jotain ennenku tuun takas? Onko jotain uusia juoruja?" Kysyin hymyillen hieroen samalla kosteusvoidetta naamaani.

"No ei oo, on ollu the most boring time, kun et oo ollu, et oo missannu mitään." Pans totesi.

"No pakko kai jotain olla."

"Usko mua, mitään ei oo käyny."

Huokaisin.

"Mutta sulla on jotain, mites sä ja Enzo?" Pansy kysyi virnistäen.

"No, en oikeest ees tiiä", huokaisin ja aloin laittaa pohjaa. "Kun siis sinänsä se on kyl ihana, ja vitun kuuma ja meidän kemiat mätsää, mutta jotenki en vaa tiiä. Pelkään että jotenki hylkään Dracon."

"Hei älä mieti Dracoo. Se kusipää on menossa tänää naimisiin jonkun toisen naisen kanssa, sulla on vittu oikeus olla muidenki kaa." Pansy sanoi.

Mietin asiaa, ja hän oli täysin oikeassa. Miksi en saisi olla Enzon kanssa? Voisin ainakin antaa mahdollisuuden. Elää elämää. En saisi jäädä roikkumaan Dracossa.

"Tiiäks mitä Pans?"

"No?"

"Tänään mä kävelen siihen kartanoon niin saatanan hyvän näkösenä ja varmistan että kaikki näkee kun suutelen Enzoa. Draco saa olla paikalla ja katsoa kuinka mä olen mennyt eteenpäin!"

Pansy nosti kätensä ylävitoseen.

Minä muka menny eteenpäin, paskat. En halua itkeä Dracon perään, mutta jos saan aiheutettua hänelle pienenkin määrän tuskaa ottaisin sen mielelläni vastaan.

<<>>

Noin kahdessa ja puolessa tunnissa saimme meikattua ja hiukset laitettua. Meikit olivat molemmilla aivan normaalit hieman luomiväriä ja tekoripiset. Hiukset taas olin jättänyt auki ja vetänyt muutaman suortuvan taakse klipsillä kiinni.

Kello alkoi olla jo paljon, ja viimeinen osio, mekot olisi vielä edessä. Pansy tuli ensimmäisenä vessasta päällään hänen upea mekkonsa. Se oli lähes kokonaan mustaa pitsiä, polviin asti ja pitkät hihat. Koko mekko oli ihon myötäinen ja kaula-aukko oli ison v:n muotoinen. Hiukset hänellä oli vain normaalisti auki, sillä Pansyn tukka oli niin lyhyt ettei hän juurikaan harrastanut kampauksia.

"Näytät upealta." Totesin. Pansy hymyili hampaat säihkyen ja ojensi pukupussin.

"Mene ja vaihda tämä." Hän sanoi.

Mekkoni oli tummanvihreää silkkiä ja istui juuri täydellisesti. Astuin vessasta ulos ja menin peilille jossa Pansy katsoi minua kyyneleet silmissä. Toisinkuin Pansyn mekko, omani laahus oli maahan asti. Selkä oli paljaana ja mekko pysyi kiinni sinne solmituilla naruilla. Sääreni pilkisti helman alta, ja käteni olivat täysin paljaat.

Katsoin raadeltuja käsivarsiani kauhun valtaamana. Pans otti niistä hellästi kiinni ja sanoi lähes kuiskaten.

"Kanna niitä ylpeästi, ne ovat taistelu arpia."

<<>>

Tulisin häiden jälkeen vielä loppu viikonlopuksi Nälkäkurkeen joten ainoa mitä Nikita minulle sanoi oli.

'go queen näytä sille lumipallolle'

Otimme sen jälkeen porttiavaimesta jolla pääsisimme Malfoyn kartanolle.

Matka oli inhottava, kuten kaikki muutkin kokemukseni porttiavainten käytöstä. Rysähdimme tomuiseen maahan perseillemme.

Nousin ylös ja autoin samalla myös Pansyn seisomaan. Puhdistimme pienen tomun mekoistamme, ja juuri silloin muutkin ilmestyivät siihen. Theo, Blaise Mattheo ja Enzo kaikki makasivat maassa pyörryksissä matkasta. Luna taas oli laskeutunut sulavasti päkiöilleen.

Luna tuli heti halaamaan minua ja kertoili kuinka hänelle oli ollut ikävä, samoin myös Blaise Mattheo ja Theo. Kaikki halasivat minua vuorotellen.

"Missä Daphne?" Kysyin joukkiolta.

"Hänen vanhempansa käskivät hänet kotiin jo kaksi päivää sitten, hän on morsiusneitona tai jotain." Mattheo selitti. Kaikkien meidän katseemme kääntyivät suureen rautaporttiin jonka edessä olimme kököttäneet jo viimeiset 5minuuttia. Portti oli ainakin nelisen metriä korkea, ja sen ympäriltä lähti kasvamaan siististi huoliteltu pensasaita joka luultavasti ympäröi koko pihaa.

Portti oli hieman raollaan niin että pääsimme pujahtamaan sisälle Malfoyn kartanon pihalle.

Kartano oli valtava ja sitä tosiaan vartioi massiivinen pensasaita ympyrä. Kartano sijaitsi aivan tontin keskellä johon kulki mustaa marmoria olevat laatat.

Kello oli vasta yksi päivällä joten päiväaurinko porotti suoraan niskaamme, vaikka olikin vasta maaliskuu siinä ollessa alkoi tulla hieman kuuma.

Lähdimme kävelemään laattoja pitkin lähemmäs kartanoa. Enzo astui viereeni ja kysyi hiljaa niin etteivät muut kuulleet.

"Mikä fiilis?" Hän katsoi minua hieman huolehtivaisesti silmiin tukkansa alta.

Mumisin jotain epäselvää katsoen varpaisiini. Enzo otti hennosti poskestani ja nosti katseeni häneen.

"Sun ei oo pakko tulla." Hän sanoi edelleen kuiskaten.

Purin huultani ja kysyin.

"Mä tiiän että tää saattaa kuulostaa vähän hullulta, mutta voitaisko me esittää tänää että me seurusteltais?"

Enzo ei voinut mitään kun se niin tuttu virne nousi hänen kasvoilleen.

"Oon oottanu tätä laittoman kauan."

Moii! Oon tosi pahoillani kun en oo julkassu kauheen aktisti, mutta koulu ja ihmissuhteet on vähä sekasi tällä hetkellä. Yritän silti ainaki kerran viikkoo saada julkastuu uuen luvun :) also toivon että mahdolliset kirjotusvirheet ei teitä järin haittaa, sillä multa katkes peukun kynsi tossa pari päivää sitten enkä osaa kirjottaa oikeest yhtään mitään ilman sitä 😂😭