where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Huhu puhetta

Keskiviikko 19.1.1996

Koko päivän tunsin selässäni katseet ja kuiskeen. Unohdin aina kuinka nopeasti juorut Tylypahkassa levisivät. Vain päivässä kaikki Tylypahkassa olivat saanet sen kuvan että petin Dracoa Enzon kanssa. Eikö heillä ollut mitään aivoja.

Saavuin liemitunnille ajoissa istuen normaaliin eturivin paikkaani. Kuulin Lavenderin kuiskivan Parvatin kanssa mutta en jäänyt kuuntelemaan.

Halusin vain puhua Dracolle sillä en ollut yli kahteen päivään päässyt. Käännyin ovelle ja näin Dracon tulevan sieltä. Hän vilkutti minulle ja juuri kun luulin olevani selvillä vesillä Theo ja Enzo kävelivät luokkaan suoraan Dracon perässä.

"Hei Hawkes, hauskoi juttui liikkeellä vai mitä?" Theo huusi.

Pyöräytin silmiäni ja käänsin pääni pöytään. Draco oli juuri ehtinyt istua kun tunsin paperipallon osuvan päähäni.

"Mitä Am suutuitsä? Ei mua ainakaa noi huhut haittaa." Enzo virnisti. Lennätin sulkakynäni Enzoa päin mutta harmikseni Kuhnusarvio ehti työntää mahansa tielle.

"Neiti Hawkes 10 tupapistettä pois Rohkelikolta!"

"Mutta Enzo heitti minua ensin."

"Kaksikymmentä pistettä Luihusielta, nyt aloittakaa!" Kuhnis raivosi.

"Joku on selvästi unohtanut aamu kahvin. Mitä on meneillää muru?" Draco kysyi virnistäen minulle niin iloisesti että hymyilin hänelle takaisin. Otin pitkän henkäyksen ja sanoi yhteen putkeen.

"Koulussa on levinnyt huhu että minä ja Enzo seurustellaan."

Draco katsoi minua hetken täysin tulkitsemattomalla ilmeellä jonka jälkeen hän revähti täyteen nauruun niin että hän joutui ottamaan tukea pöydästä.

"Parhaimpia tähän mennessä. Mistä tämä huhu sai alkunsa?" Hän kysyi katsoen minua huvittuneen vakavana.

"Eilen ruokailun jälkeen menin puhumaan tyhjälle käytävälle Enzon kanssa Astoriasta. Oltiin vaan me ja kaks jotain neljäsluokkalaista Korpinkynsi tyttöö. No sitten myöhemmin menin vessaan ja just kun olin vetämässä sinne käveli kolme tyttöö. Kaks korpinkynttä ja yks puuskupuh. Niiden keskustelu meni suurin piirtein 'siis kuulin Wendyltä että se Dracon muija rohkelikosta on alkanu huoraa sitä vitun kuumaa Lorenzoa' ja ennen kuin ehdin tehä mitään parissa päivässä koko koulu tietää koko jutun ja luulee että mä petän sua."

Draco alkoi taas nauramaan. Löin häntä kirjalla päähän.

"Ei ole hauskaa." Marisin.

"No onhan, toisaalta", Draco kääntyi katsomaan Enzoa ja kysyi "Onko se totta?"

"Joo siis tietenkin." Vastasin ärtyneenä.

"No hyvä." Draco hymyili.
"Enzo on koko ajan kaiken mailman draamoissa eikä hän jaksa välittää. Unohda vaan koko juttu."

"Mutta",

"Se on paras keino saada tällänen pois trust me." Draco tiputti piikkipaasaman marjoja pataan ja hymyili minulle varmana.

"No kai sä oot oikeessa, mutta mä kyllä piilottelen tauot en kestä tota kuiskintaa saan varmaa stressifinnin."

"Joo joo hauskaa, et sä mitään stressi finniä saa, sitä paitsi en oo nähny sua pariin päivään ruokailussa joten haluun nähä kun meet lounaalle." Hän katsoi minua.

Nyökkäsin pojalle hymyillen. Menisin illalla lenkille kuitenkin.

Tunti oli ohi ja Draco kävelytti minut luokasta ulos ruokailuun. Hän itse meni Luihuisten pöytään ja minä Rohkelikkojen.

Olimme kävelleet ilmeisen hitaasti sillä kaikki muut olivat jo syömässä. Istuin Parvatia ja Lavenderia vastapäätä, Hermione oli Parvatin vieressä ja Ron hänen vieressään. Harry istui suoraan vieressäni.

Nappasin lautaselleni leivän ja saalaattia.

Noin viitisen minuuttia oli hiljaista kunnes Lavender aloitti keskustelun.

"No, onko se totta?"

"Mikä?" Kysyin keskittyen leipääni.

"No se että", Parvati katsoi ympärilleen ja lopulta hän kuiskasi niin että vain Hermy Harry ja Ron kuulivat. "Sinä ja Lorenzo Berkshire seurustelette."

Huokaisin laskien samalla leipäni lautaselleni.

"Se mitä olette ikinä Korpinkynsiltä kuulleet on täyttä paskaa, minä en huoraa Lorenzo Berkshiren kanssa."

"Kaikilla huhuilla on jokin lähtö kohta." Lavender sanoi.

"No jos se että puhuin hänelle vihaisesti lasketaan niin kyllä olette oikeassa." Laitoin salaattini suuhuni saaden Dracon toisessa pöydässä hymyilemään.

Oli taas muutaman minuutin hiljaisuus kunnes Hermione kysyi.

"Aiotko syödä vain tuon verran?"

Nyökkäsin väsyneesti päätäni.

Sitten olimme vain hiljaa. Lounas loppui jolloin nousin ja lähdin seuraavalle tunnille.

Vihaan juoruja