where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Kirje mustassa kuoressa

Maanantai 21.12.1995

Maanantait olivat yleensä viikon raksaimpia aamuja, mutta tänään ei. Pääsisimme kotiin jo huomenna ja tämä päivä oli pelkkää lomaa.

"Huomenta rakas." Sanoin hymyillen Dracolle pienesti. Pörrötin hänen pellavaista tukkaansa. Poika nousi ylös ja veti paidan päälleen.

"Enää kolme yötä jouluun." Draco totesi. Hän tarttui minua kainaloista ja nosti minut ilmaan. Suukotin häntä ja sanoin.

"Meillä on paljon tehtävää ennen joulua."

Puimme vaatteet päälle ja lähdimme aamiaiselle. Näin Ronin ja Hermyn kahdestaan käytävällä joten moikkasin Dracoa ja harpoin heidän luokseen.

Hermionella oli tiukka alaponnari, villapaita ja legginsit ja Ronilla oli musta t-paita ja harmaat verkkarit.

"En tosiaan ymmärrä kuinka selviät noin vähällä varustuksella, täällähän jäätyy." Tuhisin Ronille. Kaivauduin syvemmälle huppariinini ja laitoin käteni tiukkaan puuskaan.

"Pikkusisko, vaikka pukisit koko koulun kaikki kaavut päällesi olisit silti kylmissäsi. Ei tuolla läskin määrällä voi tulla lämmin." Ron virnisti lauseen lopussa.

Ron oli aina ärsyttämässä minua pienikokoisuudestani, joten päädyin vain nyrpistämään nokkaani.

Ladoin lautaselleni kasan riisipuuroa ja pikariini Matami Rosmertan joulujuomaa. Hermione selitti juuri minulle kuinka hänen vanhempansa olivat jumissa Alpeilla eivätkä päässet Lontooseen jouluksi.

"Joten menen Weasleyille jouluksi." Hän lopetti. Ron, joka ahmi ruokaa tavalliseen tahtiinsa hymyili hänelle saaden tytön naaman lehahtamaan punaiseksi.

Postipöllöt liihottivat sisään saliin. Ennen joulua postin määrä oli suhteellisen pientä, sillä vanhemmat eivät raaskineet lähetellä kirjeitä koska tiesivät näkevänsä lapsensa pian.

Hermionen joka päiväinen päivän profeetta tipahti suoraan tytön käteen.

"Kuolemia?" Ron kysyi tavalliseen tapaansa.

"Ei", Hermy avasi lehden mutta pian hänen naamansa venähti "Hetkinen. Kuolonsyöjät ovat ajaneet jotain viatonta jästiperhettä päin Westminsterin sillalla tänään aamulla."

"Ihan kauheaa, mitä niiden päässä likkuu." Kirosin. Olin juuri hörppäämässä pikaristani kun päähäni kopsahti kirje mustassa kuoressa.

Harry ja Ginny tulivat pöytään. Hermione ja Ron näyttivät heille lehti juttua jonka jälkeen Harry alkoi sihisemään siitä kuinka kuolonsyöjät olivat perseestä.

Avasin kirjekuoren ja vedin ohuen paperilappusen ulos.

Luin vain ensimmäiset kaksi riviä, loppua en muista. Kädessäni ollut pikari tippui lattialle ja särkyi tuhansiin palasiin. Jäin tuiottamaan kirjettä hetkeksi kunnes sisäistin mitä siinä tosiaan luki.

"Am mitä hittoa?" Ginny kysyi  nostaen jalkansa lattialta jottei hän saisi niihin lasin siruja.

Nousin äkkiä ylös ja lähdin juoksemaan pois. En tuntenut askeliani, kyyneliä jotka polttivat poskiani tai nopeutuvaa hengitystäni. Jalkani vain veivät minut pitkin suuren salin kohti eteistä. Edes Dracon huuto ei kuulunut korviini.

Minun täytyisi päästä Dumbledoren toimistoon välittömästi joten juoksin minkä jaloistani pääsin. Kuulin Dracon hengästyneen äänen takaani mutta en pysähtynyt, sillä en voisi odottaa hetkeäkään.

Olin toimistoon vievän patsaan luona. Draco juoksi luokseni ja nappasi minua kädestä.

"Ama mikä on, miksi lähdit niin nopeasti?" Pojan harmaat silmät katsoivat kiivaasti suoraan sieluuni.

"En ehdi selittää, kirjoitan sinulle viimeistään huomenna", kyynel vierähti poskelleni kun suutelin pojan otsaa. "Nähdään pian Draco."

"Siirappi sauva." Sanoin päästäen käteni irti Dracosta.

Kivihirviö lähti liikkumaan ja nousin sen mukana portaisiin.

Kun saavuin, Dumbledore istui työpöytänsä ääressä. Hän kirjoitti todella intensiivisesti ja vihaisesti kirjettä jollekkin. Rykäisin vaivaantuneesti jolloin rehtori huomasi läsnäoloni.

"Anteeksi rehtori, en haluaisi häiritä teitä, mutta minun on pyydettävä teiltä palvelusta." Astuin lähelle hänen työpöytäänsä ja sanoin tärisevällä äänellä.

"Perheeni on joutunut pahaan onnettomuuten Westminsterin sillalla, minun on päästävä sairaalaan heidän luokseen välittömästi." Tasasin hengitykseni.

Rehtori mietti hetken jonka jälkeen hän totesi.

"Koska kyse on perheestäsi annan sinulle tietenkin luvan, milloin palaat?" Hän nousi pöytänsä äärestä ja liikkui hormille päin.

"Pyydän että tavarani toimitetaan kotiini Walesiin." Pyyhin silmiäni vaikka tunsin kyynelten valuvan niistä yhä. Astuin takkaan ja katsoin Dumbledorea silmiin. Mies nyökkäsi minulle ojentaen samalla purkin täynnä hormipulveria.

"St Lukan sairaala." Vihreät liekit nuolivat kehoani kun katosin hormeihin.