where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Till forever falls apart

7.1.1996

"Näytät kauniilta." Cat yritti sanoa lohduttavaan ääneen kun tulin vaihtamasta vaatteitani. Olin pukenut silkkisen mustan mekon ja jättänyt hiukseni auki lukuun ottamatta kahta etu suortuvaa jotka olin laittanut pinnillä kiinni taakse. Olin jättänyt naamani meikittömäksi ja kenkinä oli äitini vanhat ballerinat.

Lillin olin pukenut valkoiseen mekkoon ja mustiin sukkahousuihin. Hänen päänsä oli tietenkin kuin kaikilla vauvoilla, kalju, joten olin pistänyt mukaan myös pipon.

Cat oli kesyttänyt afronsa ja pistänyt myös mustan mekon. Hän oli ollut kyynelissä koko aamun, joten meikki jonka hän oli itselleen tehnyt oli jo valunut pois.

Ihmisiä valui sisään kirkkoon ja jokainen tuli hyvin surullisin mielin toivottamaan osanottoaan tilaisuuteen. Olin juuri tervehtimässä Paul setääni kun jokin kauempana pisti silmääni. Iso kasa punapäitä.

"Anteeksi, minun on käväistävä tuossa sivummalla."

Harpoin tielle jossa taivaansininen ford anglia juuri ajoi pois.

"Käskettiin äidin isän Siriuksen ja Remuksen pysyä poissa." Fred sanoi. "Ja vaikket kutstunut meitä muita niin unohdit myös yhden tosi tärkeän vieraan joka me itseasiassa haettiin sulle." Ron jatkoi virnistäen.

Kurtistin kulmiani juuri kun Ronin takaa astui platinablondi poika mustassa puvussa. Hyökkäsin halaamaan Dracoa joka otti minut avokäsin vastaan.

"Anteeksi, mutta on vain", yritin aloittaa.

"Ei se mitään." Hän kuiskasi korvaani. Vedin itseni kauemmas niin että sain annettua suudelman tämän ihanan pojan huulille.

Kun päästin irti hänestä sanoin kaksosille.

"Te istutte eturivissä soittimienne kanssa, George tuot rummut siihen alttarin reunaan, ja Gin Hermy Ron ja Harry saatte etsiä tyhjät paikat."

Lähdimme kävelemään Catin luo joka mittaili Dracoa katseellaan.

"Sinä istut viereeni, poju." Tyttö sanoi topakasti jonka jälkeen hän ojensi Lilithin minulle. Dracon silmät suurenivat.

"Sano hei tyttärelleni." Hymyilin Dracolle joka otti varoen Lillin sylistäni. Lilli katsoi hetken Dracoa ja sitten minua. Sitten hänen pienet vauvan posket vääntyivät ensimäiseen hymyyn jonka hän oli koskaan luonut. Draco hymyili puhtaan onnellista hymyä pienelle Lilithille ja kuiskasi.

"Hän on upea."

<<>>

Hautajaiset olivat aivan lopuillaan ja olin vielä täysin kuiva kyynelistä. Sitten tuli osuus jolloin meidän olisi määrä laulaa. Olin selittänyt kaksosille että minulla olisi pieni puhe ennen laulua jonka jälkeen kutsuisin heidät alttarille.

Kävelin korot kopsuen arkun vierelle ja aloitin puheeni.

"Rakkaan perheeni menetys tulee ja on muuttanut jo nyt elämääni tavalla jota en olisi vielä koskaan voinut edes pahimmissa painajaisissani voinut kuvitella. He uhrasivat elämänsä tietämättään sillä he halusivat vain hakea minut kotiin. Tulevaisuus nuorelle rakastuneelle parille sekä ei niin nuorelle rakastuneelle parille murskautui jo sekunneissa, kun isäni ja veljeni suojelivat rakkaitaan.Pienen Lililthin koko elämä kääntyi jo ensimetreillä päälaelleen." Huokasin hiljaa sillä nyt alkaisi se kaikista sydäntäsärkevin osuus.

"Olen ollut kaukaisessa sisäoppilaitoksessa yksitoista vuotiaasta lähtien. Vietän suurimman osan lomastani kavereillani ja olen aina elokuusta kesäkuuhun poissa, joten olen elänyt suuren osan elämästäni erossa perheestäni, jolloin ainoa yhteyden pitomme on ollut kirjeet. Lähettelimme kirjeitä lähes viikottain. Viimeisessä kirjeessä jonka perheeltäni sain isäni päivitteli lumen tuloa ja kertoi että he tulevat hakemaan minut juna-asemalta. Lopussa hän kertoo että on ylpeä siitä että olen perustanut bändin ja kuinka hön vaatii saada kuulla soittoamme seuraavan kerran kun näämme. Nyt isä saat kuulla, Fred ja George tulisitteko lavalle."

Fred ja George nousivat seisomaan ja kävelivät vaitonaisina lavalle. Autoin Georgea ottamaan rummut lähemmäs ja sitten otin vielä mikin.

Fred aloitti soittamaan hiljaisia sointuja samalla kun aloitin kappaleen ensimmäisen säkeistön. Olin valinnut isän lempikappaleen, jonka hän oli laulanut silloin kun hänen mummonsa oli kuollut. Nyt tilanne tuntui yhtä toivottoman surulliselta. Kertosäe alkoi. George alkoi paukuttaa rumpuja.

If the tide takes California
I'm so glad I got to hold ya
And if the sky falls from heaven above
Oh, I know I had the best time falling into love
We've been living on a fault line
And for a while, you were all mine
I've spent a lifetime giving you my heart
I swear that I'll be yours forever
'Til forever falls apart
'Til forever falls apart

Kyyneleet valuivat pitkin poskiani kun kuuntelin Fredin ja Georgen sooloja.

So this is it, that's how it ends
I guess there's nothing more romantic than dying with your friends
And I'm not sorry for myself
I wouldn't wanna spend a minute loving anybody else

Kertosäe alkoi taas uudelleen. Painoin silmäni kiinni ja annoin sävelten virrata suustani sillä en halunnut Dracon näkevän että itken. Kappaleen viimeiset sanat alkoivat jolloin Fred ja George laskivat soittimensa ja lauloimme jokainen yhdessä.

We've been living on a fault line
And for a while, you were all mine
I've spent a lifetime giving you my heart
I swear that I'll be yours forever
'Til forever falls apart, til death do us part

Laskin mikin ständiin ja kuulin kuinka ihmiset alkoivat taputtaa. Fred ja George tulivat halaamaan minua jonka jälkeen he kävelivät paikoilleen.

Kävelin arkun luo. Tuossa arkussa oli jokaisen jota olin koskaan kutsunut perheekseni tuhkat. Polvistuin arkulle ja painoin otsani siihen.

"Kiitos kaikesta, en koskaan päässyt kertomaan kuinka paljon teitä rakastin. Nyt olette siellä ja minä täällä kaukana. Minä jään tänne omaan sisäiseen helvettiini samalla kun saatte astua paratiisiin. Rakastan teitä." Nyyhkin hiljaa ja painoin huuleni vasten arkkua.

He olivat poissa.