where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Sovinto

Lauantai 29.11.1995

Joka paikkaan särki ja kolotti. Päähän kivisti eniten. Avasin silmät raskaasti. Olin sairaala siivessä. Hermy Harry Ron kaksoset ja Ginny olivat siellä muttei kukaan huommanut minun heränneen. Harry ja Ron puhuivat keskenään ja Hermy nojasi Ronin olkapäähän. Fred oli ottanut Ginnyn kainaloonsa ja he puhuivat Georgen kanssa Matami Pomfreylle.

"Milloin hän siis herää." George kysyi.

"Isku oli kova, muutamien päivien kuluessa, ehkä." Pomfrey sanoi päätään pudistaen

Hermionen silmistä valui äänettömiä kyyneliä.

"Poppy, voisiks antaa jotain mun päähän särkee ihan vitusti?" Sanoin. Kaikki kääntyivät minuun.

"N-neiti Hawkes, öömm tietysti." Poppy lähti tiehensä.

"Am, miten oot hereillä?" Ginny kysyi.

"No en tiiä, mitä kävi?" Laitoin käteni otsalleni.

"Olit tehnyt maalin, ja peli oli tauolla mutta Crabbe iski ryhmyn suoraan sun takaraivoon joten tipuit luudaltas." Hermione selitti.

"Eivaa, kuka voitti?" Siristin silmiäni nähdäkseni Hermionen.

Fred naurahti.

"Sää just tipuit yli viiskyt metrii, sun kallo halkes ja puolet luista katkes ja mietit miten se peli päätty."

Nyökkäsin

"Sä tipuit niin pahasti et peli keskeytettii, Huiski kertoo millon peliä jatketaan." Ron sanoi.

Kirosin hiljaa. Ilman tyhmää ryhmyä oltais varmaa voitettu.

Sairaalasiiven ulkopuolelta käytävältä kuului kova ääniset askeleet.

"Minne sää juokset?" Jonkun pojan ääni kuului avonaisesta sairaalasiiven ovesta. Askeleet pysähtyivät äkkiä ja hetken kuluttua kuulosti kuin jotain oltaisiin lyöty.

"Mitä sun rusina aivoissa oikein vittu liikku?" Kuului toisen pojan vihainen ääni.

"Se oli vaan pahainen kuraverinen",

"Se on mun tyttöystävä vitun idiootti! Se ois tai voi vielläkin saatana kuolla, oikeesti Crabbe painu vittuun." Askeleet jatkuivat ja pian platina blondi poika ilmestyi sairaalasiiven ovelle.

Dracon huispauskaapu oli vieläkin hänen päällään ja hänen hiuksensa olivat sotkussa naamalla. Poika skannasi katseellaan koko huoneen huomaten lopulta minut. Hän juoksi luokseni tarttui päästäni ja suuteli minua siinä samaisessa hetkessä. Vastasin suudelmaan ilomielin. Hetken kuluttua hän irtaantui minusta ja hyökkäsi isoon halaukseen.

"Saakeli luulin että nukkuisit vielä." Hän sanoi hengästyneenä. Virnistin pojalle ja sanoin.

"Näytänkö siltä että voisin nukkua?"

Hän hymyili takaisin helpottuneesti.

"Me tästä mennäänkin, nähdään illalalla." Hermione sanoi ja nousi tuolistaan. Kaikki lähtivät vaitonaisina lukuun ottamatta Frediä joka vihelteli koko matkan oville. Draco istui tuolille jonka Hermione oli jättänyt sängyn viereen.

"Drac-", hän painoi sormensa huulilleni ja huokaisi.

"Tiedän, anteeksi. Pelästyin kamalasti ja se vain tuli, voin mennä." Hän alkoi jo nousta tuoliltaan kun nappasin hänen ranteestaan ja sanoin.

"Odota, älä mene. Kadun eroa enemmän kuin mitään muuta. Tiedän että se on vaarallista mutta silti." Kyyneleet tulvivat silmiini kun painoin huuleni taas vasten hänen huuliaan.

"Tuo kuulosti ihan siltä että olisit lainannut sen jostain ällöstä jästi leffasta", Draco sanoi virnistäen "Ja sanotaan vaikka, että elämä on jo alamäessä niin miksei sitten mennä sinne yhdessä."

Naurahdin itkuisesti ja pyyhin kyyneleeni. Poppy toi särkylääkkeeni pian. Ne olivat niin voimakkaita että nukahdin pian Dracon kanssa siihen sairaalasiipeen.

Hermionen nk

Kello oli puoli yhdeksän ja olimme menossa Ginnyn Ronin ja Harryn kanssa moikkaamaan Amaraa sairaalasiipeen. Saavuimme sinne ja saimme sihisevän Poppyn niskaamme.

"Olkaa hiljempaa! Neiti Hawkes nukkuu."

Kävelimme hänen sängylleen ja tosiaan siellä hän oli. Hän makasi hiukset sekaisin toinen käsi rinnan päällä ja toinen Dracon kädessä. Draco oli nukahtanut ilmeisesti myös sängyn laidalle, sillä hänen selkänsä kohoili myös tasaiseen tahtiin.

"En voi käsittää miten Am sietää Malfoyta." Harry tuhahti.

"Näyttääkö tuo sinusta normaalilta koulusuhteelta, sori kamu mut Am on koukussa." Ron totesi ja taputti Harry olalle. Ron hymyili minulle joten käännyin Ginnyyn päin piilottaakseni punastukseni.

Draco heräsi yhtäkkiä ja nosti päänsä pöllämystyneenä. Hän pörrötti hajamielisesti tukkaansa ja kysyi unisesti.

"Paljon kello on?"

"Puol ysi." Ginny sanoi.

Draco hieroi väsyneenä silmiään ja katsoi rauhallista Amaraa.

"Taidat tosiaan pitää hänestä?" Ginny jatkoi.

Draco katsoi Amaraa hymyillen ja nyökkäsi.

"Enemmän kuin pitää."