where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Rakastan tuota poikaa

Torstai 14.1.1996

Ensimmäiset huispaus harkat olivat viileissä tunnelmissa. Draco oli kipeänä ja olin seisoskelemassa kasvihuoneilla. Harkat alkaisivat kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Vedin valmiiksi käärimäni savukkeen taskusta ja sytytynin sen.

"Vippaa mullekki."

Käänsin pään ja näin Astorian seisovan takanani. Ojensin hänelle yhden ja hän sytytti sen vaivatta.

"Yleensä poltan chesterfieldiä, mutta tää on selvää malboroa." Hän katsoi minua kulmat kurtussa.

Nyökkäsin. Olimme hetken hiljaa kun Astoria aloitti keskustelun.

"Hei, en mäkää sitä haluais. Draco on mulle vaan alhainen perhe tuttu, toivoin että olisin voinut naida jonkun ihan muun." Astorian silmät harhailivat muaalle haaveilemaan.

"Enzon?" Kysyin virnistäen. Lorenzo Berkshire oli kuudennen vuoden Luihuis poika joka oli kieltämättä ruskeine hiuksineen ja villeine juttuineen ihan hauska tapaus. Olimme joskus jossain bileissä jakaneet muutama kännisen suudelmam, mutta sitä en Astorialle kertonut.

Astoria nyökkäsi hymyillen viekkaasti.

"Mutta nyt joudun naimaan Malfoyn, en jaksa sitä masentunutta paskiaista. Pidän teistä yhdessä koska sinä olet ainoa joka saa Malfoyn hyvälle tuulelle." Astoria pyöritteli silmiään.

Tumppasin röökini ja sanoin.

"No minulla on yksi idea, mutta se on hullu."

"Kuuntelen."

"No, jos ehtisit naida jonkun toisen ennen pääsiäistä niin sinun ei tarvisi naida Dracoa."

Astoria mietti hetken ja sitten hänen silmänsä syttyivät.

"Loistava idea, mutta kenet?"

"No eikös Enzo ole ihan sinkku ja puhdasverinen."

"Niin tietysti! Olet nero Amara." Astoria näytti kumman iloiselta siihen nähden että hän menisi viisitoista vuotiaana naimisiin. Hänkin tumppasi savukkeensa ja sitten hän puoli juoksi matkoihinsa.

Saavuin harkkoihin minuutilleen ajoissa.

"Am, olet melkein myöhässä." Angelina ärähti.

"Itseasiassa en, olen minuutillani ajoissa." Virnistin ärsyttävästi Angelinalle ja nousin luudalleni lentääkseni muiden luo. Sain Ronilta Harrylta ja kaksosilta tavallisen armottomat katseet. Pyöräytin silmiäni ja aloitin treenaamisen.

Treenien jälkeen muut menivät illalliselle. Minä jäin kentälle harjoittelemaan kierrepotkuja, jonka jälkeen kävelin makuusaleille syömään purkkaa ja juomaan vettä. En jaksanut syödä saatika nähdä muita.

Suihkun jälkeen ajattelin käväistä vielä moikkaamassa Dracoa sairaalasiivessä. Vedin lämpimät vaatteet päälleni ja juoksin sairaalasiipeen.

Draco pyöritteli sauvaansa hänen sormiensa välissä tylsistyneenä. Kun hän huomasi minut hänen kalpea naamansa vääntyi hymyyn. Draco oli saanut äkillisen kuumeen niin että hän oli pyörtynyt suureen saliin aamiaiselle keskiviikko aamuna.

"Miten harjoitukset menivät?" Hän kysyi.

Kerroin pienesti treeneistä ja minun ja Astorian keskustelut. Draco virnuili.

"Tyttöystäväni ja tuleva vaimoni tapasivat ensikertaa röökin äärellä."

"Sinullahan on vientiä", Hymyilin hänelle pienesti. "Mikä olo sinulla on, milloin pääset pois?"

"Riippuu huomisesta, en kouluun ainakaan tule loppu viikkona mutta pääsen varmaan jo omaan sänkyyn ensi yöksi."

Silitin pojan marmorin viileitä poskia. Katsoin hänen harmaisiin silmiinsä jotka katsoivat minua suoraan syvälle sieluuni. Jokainen asia hänessä oli ihanaa. Hänen suloinen hymynsä, sotkuinen pellava tukkansa, jopa hänen karkeat poskipäänsä saivat minut uppoamaan johonkin josta en halunnut pois. Hänen jokainen hengen vetonsa oli kuin huumetta minulle joka veti minut ennen näkemättömään hurmokseen.

Ja vaikka tiesin että jokainen hetki sen huumeen kanssa saisi minut murenemaan ja tuhoutumaan sisältä en välittänyt. Jokainen hetki Dracon kanssa oli ihme josta en halunnut päästää irti vaikka joituisin maksamaan siitä henkeni.

"Am." Dracon uninen ääni kuului hiljaa.

Mumisin hiljaa.

"Rakastan sinua."

Hymyilin hiljaa jatkaen Dracon silittämistä. Rakastan tuota poikaa.