where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Älä jauha paskaa!

Torstai 30.10.1995

Cedricin kuolema oli suuri järkytys kaikille. Koko viikkona kukaan ei nauranut tai hymyillyt. Aina kun joku näki Puuskupuhin hiljennyttiin, joka aiheutti Puuskupuhien eristäytyvän kaikista.

Tylyahon tapahtumat olivat tietenkin vuotaneet koko kansalle Päivän Profeetan uuden hitti jutun mukana, joka aiheutti omat ongelmansa.

Tylyahon lynkkays

25.10 Tylyahon kylässä tapahtui yksi suurimmista kuolonsyöjä hyökkäyksistä aikoihin. Kuolon uhreja on noin viisi, joista yksi sattui opiskelemaan Tylypahkassa seitsemännellä vuosikurssilla. Koulu vakuuttaa että turvatoimia tullaan lisäämään tulevaisuudessa jotta jokainen oppilas voisi tuntea itsensä turvatuksi.

Artikkeli oli herättänyt jokaisen ylisuojelevan vanhemman, ja maanantaina kaksi päivää tapahtumien jälkeen postipöllöt kuljettivat ainakin kaksi sataa huolestunutta kirjettä. Samassa artikelissa kerrottiin myöhemmin että kaikki muut kuolonuhrit Cedricin lisäksi olivat jästisyntyisiä. Hermione minä ja Dean aloimme saada muilta viidesluokkalaisilta rohkelikoilta jonkin laista "suojelua".

"No voi nyt jumalauta Ron!" Kiljahdin kun hän yritti auttaa minua laittamaan kirjoja hyllyyn Torstai iltana.

"Vaikka oonkin jästisyntyinen se ei tarkota että olisin täys avuton paska! Mielummin kuolen Voldemortin kädestä koska oon jästisukua kun siihen että saan hermoromahduksen sun yli suojelusta!" Huusin hänelle. Kello oli puoli kymmenen illalla ja kaikki olivat kääntyneet minua päin.

"Menen haukkaamaan happea." Mutisin ja kävelin ulos oleskeluhuoneesta. Tiesin että kello oli jo paljon, mutta halusin päästä oleskeluhuoneesta helvettiin. Suuntasin tieni tarvehuoneelle.

Cedricin muistotilaisuudessa laulaminen oli ollut suurimmalle osalle ihmisistä ensikerta kun he kuulivat meidän laulua. Normaalisti kuulisin siitä vieläkin, mutta juuri nyt kaikilla oli parempaakin mietittävää.

Toisaalta entä minä? Olin viettänyt jokaisen illan harjoituksissa tai läksyjen parissa. Lohduttaen joka Harrya tai Weasleyn lapsia. En ollut kertaakaan miettinyt omaa suruani.

Romahdin punaiselle satiini sohvalle ja annoin kuumien ja suolaisten kyynelten valua poskilleni. Se oli totta, Cedric oli poissa eikä sitä voinut väistää. Myös neljä jästisyntyistä noitaa ja velhoa olivat kuolleet. Tälläisilla hetkillä mietin oliko Dracon ja minun suhde todella parasta mitä mailmassa voisi toivoa.

Ced oli ollut viaton sivu uhri, mutta entä jos hän olisikin ollut jästisyntyinen. Olisiko se antanut kuolonsyöjille uuden syyn tappaa hänet. Se että minä seurustelin puhdasverisen kanssa voisi tapattaa minut perheeni tai ystäväni. Nappasin kitaran maasta ja kuiskasin hiljaa.

Talkin with my lawyer she said were did you find this guy said 'young people fallin love with the wrong people sometimes' . Some mistakes get made thats alright thats okay, you can think that youre in love when youre really just in pain.

Nukahdin sohvalle kitara kädessä ja kyyneleiden valuttamat ripsivärit poskilla.

>><<
Perjantai 31.10.1995

"Amara!" Dracon ääni kuului takaani portaiden juurelta. Olin kävelemässä kirjastoon, sillä tarvitsin erään kirjan muodonmuutos tunnille.

En pysähtynyt, mutta silti poika jatkoi huutelua kunnes hän oli juossut luokseni. Tunsin hänen vahvat kädet tarttumassa omaani. Hän käänsi minut ja kysyi hengästyneenä.

"Mikä homma, mikset kääntyny?" Pojan hiukset olivat sekaisin ja posket olivat helakan punaiset portaiden juoksusta. Purin huultani hädissäni, joka sai pojan naurahtamaan. Puristin Dracon kättä ja lähdin kulkemaan linnan halki. Pysähdyin sen laiturin luona jossa olin jonain kauniina alkusyksyn päivänä, polttanut savukkeita Dracon kanssa. Istuuduin risti istuntaan vastapäätä hieman hämmentynyttä Dracoa.

"Meidän on erottava." Pamautin sen ilman mitään muuta. Dracon kulmakarvat kurtistuivat.

"Mitä meinaat?" Hän kysyi melkein huvittuneena. Huomasin kuitenkin että puna hänen poskiltaan oli hävinnyt ja että pojan ääni kuulosti paniikkiselta.

"Minä", nielaisin kyyneleet ja sanoin hiljaa jottei ääneni särkyisi "haluan erota."

"Miksi?" Nyt Draco oli jo vakavoitunut ja äänen sävy kieli hätäännystä.

"Tämä ei toimi." Tiesin sen olevan vale, mutta halusin välttää veri asioita, koska tiesin ettei se ollut kummankaan lempi aluetta.

"Älä kuseta!" Draco irrotti kätensä kädestäni ja näytti vihaiselta. "Just viime lauantaina sanoit rakastavas mua, oliks se vaan leikkiä?"

"Ei, ei todellakaa ollut", sanoin äkkiä. "Cedricin kuolema sai mut ajattelemaan, meidän suhde on vaarallinen."

"Kuinka nii?"

"Koska sä olet puhdas verinen ja arvokasta sukua ja", en ehtinyt sanoa lausettani loppuun kun Draco oli nousuut seisomaan ja puoli huutaen hän sanoi.

"Määritteleeks mun veri kaiken? Oonks mä sulle vaan puhdasta verta ja komeet kasvot? Oikeesti ajattelin että vittu välität." Hän oli jo lähdössä kun nappasin häntä kädestä.

"Sun veri ei oo mulle iso asia, mutta entä jos sun isä sais tietää, sulle mulle tai mun perheelle vois käydä pahasti." Katsoin pojan vihaa kylväviin silmiin.

"Älä jauha paskaa." Hänen silmiinsä tulvi kyyneliä kun hän irrotti kätensä omastani ja sanoi. "Koko elämäni mun puhdas verisyys ja perhe on kontrolloinu mua, sit löysin sut. Välitit musta vaikka oltiin ihan erilaisia, ja kerrankin mulla oli joku joka ei miettiny mua vaan mun veren ja nimen yhdistelmänä. Taisin olla väärässä." Dracon harmaat silmät kimmelsivät mutta hän ei itkenyt. Poika kääntyi ja lähti harppomaan alkavaan sateeseen kädet taskuissaan.

Kappale josta otin sanat: Moral of the story