where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Häät pt2

Lauantai 26.3.1996

Seremonia alkaisi vasta noin tunnin kuluttua, joten olimme etsineet rauhaisan paikan erään käytävän nurkalta. Seisoskelimme siinä ja juttelimme kaikesta. Luna halusi mennä tervehtimään isäänsä joten hän katosi väen paljouteen tukka hulmuten.

"Miksi tänne pitää tulla tunnin ajoissa?" Märisin tylsistyneenä seinään nojaillen.

Enzo virnisti ja oli juuri aloittamassa selittämään jotain kun näin kuinka jokin röyhelöinen kasa juoksi ihmismassasta luoksemme.

"Auttakaa minua." Hengästynyt Daphne vinkui. Hänelle oli puettu iso röyhelöinen mekko lättänät korot ja pörröinen huntu. Hetken häntä ihmeteltyäni purskahdin nauruun.

"Ei ole hauskaa, kuulemma Bella tädin mielestä huntu ja röyhelö näyttävät söpöiltä." Hän irvisti.

"Bella tädin?" Pansy kysyi oudoksuen, samalla nousten halaamaan Daphnea.

"Mmhm, kun Astoria ja Draco menevät naimisiin se yhdistää Malfoyn ja Greengrassin suvun lisäksi myös Blackit ja Greengrassit, joten Bellatrix on pian tätini." Daphne selitti edelleen naama kurtussa.

Enzo näytti kuin olisi saanut kylmät väreet ajatuksesta.

"Eikös Bellatrix ole murhaaja ja kuulu Azkabaniin?" Kysyin.

Nyt kaikki muut alkoivat nauraa. Katsoin heitä kummissani.

"Am, nämä ihmiset täällä eivät vastusta Tiedät-kai-ketä heidän mielestään hänen tekemät asiat ovat oikein, ties kuinka monta karkuri kuolonsyöjää täällä nytkin on." Blaise sanoi kevyesti.

"Ja tietääkö siitä vaikka itse Pimeyden Lordikin olisi täällä tänään." Mattheo säesti.

Nyt oli minun vuoroni saada kylmät väreet.

"Ei hätää mitään ei käy, me ollaan täällä ihan turvassa. Nää on kahen puhdasverisen perheen lapsen häät, ei näitä aiota pilata millään hyökkäyksillä." Enzo sanoi lohduttavasti.

<<>>

Daphne jäi luoksemme hengailemaan ihan vain omaksi huvikseen, ja päästäkseen eroon perheestään.

Kun hän oli ollut pois noin kymmenisen minuuttia joku tuli sivummalta ovesta ulos ja sanoi.

"D, sun mutsis huutelee sua tuol meetkö?" Tuttu samettinen ääni kantautui korviini. Käänsin heti sen kuultuani pääni kohti puhujaa ja näin hänet. Dracon.

Dracon naama oli erillainen mitä olin muistanut. Kalpeampi ja laihempi. Hän näytti väsyneemmältä ja siltä ettei olisi hymyillyt aikoihin. Nyt kuitenkin kun hänen katseensa kiinnityi meihin hymynkare nousi hänen huulilleen. Hetken hän siinä seisoi, kunnes Blaise totesi.

"No okei tuleppa tänne veli." Hän ojentautui antamaan Dracolla halauksen johon Draco antautui täysin. Pian myös Pansy ja Mattheo olivat ojentautuneet halaamaan häntä. Pansy roikkui itkien Dracon kaulassa hyvin pitkään.

"SINÄ VITUN MALFOY ET OLE VAIVAUTUNUT EDES KIRJOITTAMAAN! OLLAAN OLTU HUOLISSAAN!" Pansy räyhäsi pyyhkien kyyneliä, onneksi olimme tehneet vedenkestävän meikin.

Draco virnisti Pansylle pienesti. Hänen katseensa ajautui Enzoon joka nosti jäykästi päätään tervehtivään sävyyn.

Katseemme kohtasivat sekunneiksi kunnes käänsin pääni pois. En katsoisi häntä silmiin. Hänen katseensa ei ollut kuin minun. Olin antanut hänelle kylmän ja välinpitämättömän vilahduksen. Dracon katseessa oli vilahtanut osa pelkoa.

Enzo puristi kättäni ja kiedoin sormeni tiukemmin hänen sormiinsa. Dracon katse meni meihin vain muutamaksi sekunniksi.

"Amara, voisiks tulla vähä sivumpaan, mulla ois asiaa." Hän sanoi. Nostin katseeni Dracoon ja irrotin käteni Enzon otteesta. Seurasin poikaa hieman kauemmas muista.

"Am, mä tiedän että tää kuulostaa hullulta, mutta mun on pyydettävä sua lähtemään nopeasti." Hän sanoi hiljaisella ja totisella äänellään. Hänen huuliltaan nimeni kuulosti niin tutulta ja sulavalta. Niin normaalilta. Pystyin haistamaan hänen viileän hengityksensä ihollani ja kuulinkin pian hänen ihanan äänensä uudestaan.

"Amara! Kuunteletko?"

Räpsyttelin silmiäni ihmeissäni ja pudistin päätäni.

"Joo tietenkin", mutisin. Mikä minuun oli äsken mennyt. "Miksi?"

"En voi kertoa, mutta usko minua sinun on lähdettävä NYT." Hän sanoi intensiivisesti.

"En aijo lähteä kuule yhtään minnekkään." Totesin hieman ärtyneesti

Draco hengähti ärtyneesti. "En muistanutkaan sinun olleen näin itsepäinen."

"Tuntuu ettet muista oikein yhtään mitään." Sähähdin.

Draco otti käsistäni kiinni saaden minut hätkähtämään kivusta. Repäisin kipeät käsivarteni pois hänen otteestaan. Hän katsoi käsiäni järkyttyneenä.

"A-anteeksi." Hän sopersi.

Mulkaisin häntä laittaen samalla käteni puuskaan. Kävelin pois takaisin muiden luo. Daphne sanoi vielä jotain Mattheolle ja sen jälkeen katosi Dracon perässä jonnekkin.

<<>>

Seremonian alkuun oli vain vähän aikaa joten olimme menneet istumaan paikoillemme. Istuimme oudon lähellä eturiviä, jossa istui Narcissa ja Lucius sekä Astorian äiti. Muut eturiviläiset eivät näyttäneet tutuilta minulle. Näin Blaisen äidin kalliissa mekossa tervehtimässä Parkinsonin pariskuntaa ovella. Enzo istui vieressäni ja piti kättään kädelläni.

Ihmiset alkoivat istua paikoilleen ja Draco käveli alttarille. Hän seisoi mustassa puvussaan hiukset kammattuina haudan vakava ilme kasvoillaan siinä. Hänen katseensa harhaili pitkin salia etsien jotain. Pian hänen silmänsä osuivat minuun. Hän pysähtyi ja näin hänen anteeksipyytävän katseensa. Hetken tunsin pienen armahduksen kipinän sisälläni.

Kaikki hiljentyivät ja kääntyivät ympäri, Astoria oli saapunut.

Toisin kuin jästi häissä Astorian isä ei kävelyttänyt häntä alttarille, vaan hän odotti Ashlynia Dracon luona alttarilla.

En aikoisi valehdella, Astorian kauneus salpasi henkeni. Hänen niin puhdasveriselle ominaiset piirteet korostuivat upeasti ja tummat silkinkiiltävät hiukset olivat kauniilla laineilla. Hänellä oli tumma olkaimeton pitsi mekko ja huntu joka laahasi ainakin viiden metrin päässä.

Hän asteli kuin kuningatar konsanaan kohti alttaria jossa hänen isänsä suukotti tytärtään otsalle hennosti. Daphne joka oli seissyt myös koko ajan hieman sivummassa antoi siskolleen poskisuudelman. Sitten Astoria ojensi hennon kätensä Dracolle ja astui häntä vastapäätä alttarille.

En edes tiedä kuka tai mikä puheen pitäjä oli, mutta arvostettu hän ainakin oli. Velhomailmassa kun ei oikein uskota mihinkään, ei heillä ole esimerkiksi kirkkoja tai pappeja. Yritin koko pitkän jaarittelun vain pitää itseni kasassa ja lopulta 'pappi' lausuikin viimeisen lausahduksensa.

"Ja niin ovat nämä kaksi kaunista sielua tulevan liittyä yhteen. Heidän rakkautensa saakoon maailman ympärillä polvilleen."

Se oli heidän merkkinsä. Sormukset oli pujotettu paikoilleen ja huomasin kuinka Astorian edelleen kovin ilmeettömät kasvot lähtivät liikkumaan kohti Dracoa.

Vielä hän käänsi tuon niin tutun naaman minuun ja hymyili viattoman virneensä, kuin aina ennenkin. Hetken aika pysähtyi ympärillämme ja tunsin kuinka Dracon siniharmaat silmät katsoivat minua kuin eivät voisi enää koskaan katsoa minua.

Mutta se oli vain hetki, ja vain milli sekuntien päästä tuo katse kääntyi hänen tulevaan vaimoonsa joka painoi huulensa kevyesti vasten hänen omiaan. Kuin veitsi olisi repinyt rintani auki, jotain tuntui sydämessäni hajoavan.

Nyt hän ei enää ole minun.