where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Tunteiden vuoristorataa

Tiistai 29.2.1996

Varoitus! Jos koet syömiseen liittyviä ongelmia tai kehonkuvasi on vääristynyt luku saattaa triggeröidä lukijaa!

Joka paikkaa särki, taas vaihteeksi. Tuntui kuin kehoni heräilisi jostain koomasta. Hetken maattuani kuulin ja tunsin jo ympäristöni. Makasin jossain selälläni peiton alla. Kuulin kitaran hiljaisia sointuja ja hennon pojan laulu äänen.

"Such a pretty face, you see her walking around. Oh, she's such a pretty face." Tajusin äänen kuuluvan Georgelle. Räväytin silmäni auki äkkinäisesti ja näin kaksoset istumassa vierelläni. Olin sairaala siivessä aivan reunimmaisessa pedissä makaamassa. Fred ja George istuivat tuoleilla sängyn vierellä ja Fred oli tuonut mukanaan kitaran. He jammailivat yhdessä.

"Se on g molli sointu Freddie, anna mä näytän." Totesin tokkuraisena.

Fred ojensi kitaran minulle ja näytin hänelle soinnun. Annoin sen hänelle ja sitten he vasta tajusivat että olin puhunut.

"Ama heräsit?!" Pojat sanoivat yhteen ääneen.

"Siltä näyttää." Virnistin pojille kun he hyökkäsivät halaamaan minua.

"Oot vaan nukkunu päivän, sä lensit sun luudalta johonki jorpakkoon." George sanoi helppottuneen kuuloisena.

"Joo sulta murtu varmaan kymmenen luuta, mutta Poppy sai ne jo korjattua." Fred sanoi hymyillen.

"Toivottavast pääsen jo huomenna pois, en oo käyny päivään missään urheilemassa." Mutisin.

"Siitä meiän piti itseasiassa puhua." George sanoi samalla nojautuen sängyn reunoihin.

"Sun pitäis ihan pikkasen lihottaa." Fred töksäytti.

Aloin nauraa holtittomasti.

"Miksi ihmeessä?"

"Kun oot niin hoikka ettet voi lentää ees sun luudalla, senhän takia sä sieltä lensit." George totesi.

Heilautin kättäni huolettomasti.

"Älkää te pojat mun painosta huolehtiko."

"No mitä sä ees painat, 50kg?" Fred naurahti.

"Ei naiselta saa kysyä hänen painoaan." Sanoin ja annoin pojille virneen.

Poppy kiiruhti paikalle ja aloitti perusteellisen hääräyksen. Sain kuulla että olin tosiaan LENTÄNYT luudaltani keskelle metsää ja minulla oli murtunut ainakin kymmenen eri luuta. Onnekseni olin nukkunut niin pitkään että ne oli saatu korjattua. Poppyn siinä häärätessä kaksoset kiiruhtivat hakemaan toisia jotka tulivat heti sairaalasiipeen.

Harmikseni jouduin syömään iltapalaa enkä saanut nousta sängystä koko iltana, paitsi vessaan. Vasta seuraavana aamuna kun Poppy herätti minut aamiaiselle nousin muualle kuin vessaan.

Keskiviikko 30.2.1996

Hermione ja Ginny välttämättä halusivat vahtia pukeutumistani. Se inhotti minua sillä he toitottivat samaa paskaa mitä jokainen muukin "sinun täytyisi syödä enemmän"  "olet kauhean hoikka"

En vain ymmärrä heitä. Tuntui kuin vain lihoaisin koko ajan vaikka kuinka urheilin. Vatsani oli pömppö ja reiteni isot. Jokainen palakin ruokaa sai minut lehmääkin turvonneemmaksi ja olin jatkuvasti aivan täynnä. Joten mihinkään "muutokseen" ei ole tarvetta.

Ensimmäiset tunnit vietin vain normaalisti Harryn Ronin ja Hermyn kanssa kuten aina. Lounaan tullen kuitenkin muistin asian joka minun piti hoitaa.

"Hei haittaaks teitä jos en syö tässä, mulla ois asiaa luihuisille?" Kysyin kävellessämme suureen saliin.

"Mitä asiaa?" Ron kysyi.