where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Lohdutusta

12.9.1995

Hei Amara!

Kuinka koulu sujuu, oletko saanut hyviä arvosanoja? Oletko tavannut kivoja poikia?
Felix ja Elif lähtivät lomalle Italiaan viime viikolla. Heillä on ollut hyvin rankkaa ja heti kun he saivat tilausuuden lomaan he lähtivät. Toivoisimme että lähettäisit kuvia kavereistasi sillä emme jaksa odottaa jouluun nähdäksemme heitä (ja sinua) taas. Ramsey sairasti pahan vatsataudin viime viikolla ja sanonpahan vain etten koskaan enää osta sille marketti ruokaa! Isä ja minä ikävöimme sinua kovin. Toivottavasti näämme pian!

Terveisin, äiti <3

Kirjeeseen oli liitetty kuva Ramseysta sekä kaljuuntuvasta isästäni jolla oli moppi kädessään. Taittelin kirjeen taskuuni ja hymyilin. Rakastin perhettäni ja kirjeet heiltä olivat parhaita.

Päivä juoksi ohitseni nopeasti. Yrttitiedon tunnilla oli kivointa sillä Malfoy ei ollut siellä. Huhun mukaan eilisen kohtauksen jälkeen hän juoksi matami Pomfreyn luo joka auttoi vieläkin häntä niiden korjaamisessa. Itse ajattelen että hän sai maistaa omaa lääkettään. Hän on koko ajan Weasleyn lapsien kimpussa ja nimittelee heitä "punapäiksi" joten saipahan ansioinsa mukaan.

Koulun jälkeen menimme oleskeluhuoneeseen tekemään läksyjä ennen huispausta. Meillä oli ihan sairaan hauskaa. Ron ja Harry kirjoittivat ennustus läksyjä ja minä tein numerologiaa. Hermy silitteli Koukkujalkaa sylissään.

Harjoitukset alkoivat samoin kuin aina ennenkin. Angelina ärjyi meille kuin kuuroille vanhuksille ja antoi niin vaikeita harjoitteita että olin aivan puhki. Harry oli aivan sekaisin ja törmäsi puuhun harjoitusten lopussa. Hän hoipperoi pukuhuoneisiin.

Harkat loppuivat ja menin suihkuun. En normaalisti peseytynyt pukkareissa mutta nyt oli muutoksen aika. Vaikka sydämmeni kuuluikin Harrylle, en halua näyttäytyä näin hirveänä käytävillä. Annoin kuuman veden valua päänahkaani ja siitä selkääni pitkin lattialle. Kuivasin itseni valkeaan pyyhkeeseen ja puin mukavimmat vaatteet mitkä omistin.

Kun olin katsonut että näytin tarpeeksi edustavalta päätin lähteä takaisin oleskeluhuoneeseen. Kun olin lähtemässä koululle päin muistin. Harry oli mennyt pukkareihin kasaamaan itsensä.

Kävelin poikien pukuhuoneille varoen. Kuulin Harryn puhe äänen ja valpastuin heti. Kävelin iloisin mielin ovelle ja avasin sen.

Suuni loksahti auki nähtyäni näyn mikä minua siellä odotti. Harry istui pukuhuoneen penkillä sylissään Ginny. Molemmat olivat erittäin keskittyneitä toisiensa suutelemiseen eivätkä edes huomaneet tuloani. Katsoin vielä tarkemmin ennen kuin näköäni alkoi sumentaa kyynelten virta. Kyllä siinä oli Harry James Potter mustassa pörrö tukassaan lasit päässään. Ja Ginny jonka punaiset hiukset valuivat hänen kehoaan pitkin ja pienet solakat kädet jotka olivat kietoutuneet Harryn kaulalle.

Painoin oven äkkiä kiinni ja lähdin juoksemaan. Hengitin katkonaisesti ja kyyneleet virtasivat poskilleni. Kuinka Ginny saattoi? Juoksin koko matkan linnaan ja en hidastanut vauhtia edes käytävillä. Kello oli jo melkein yhdeksän ja eikä ketään näkynyr lähelläkään.

Yhtäkkiä törmäsin johonkin.

"Pahus! Kattoisit ees etees!" Malfoy, tietenkin.

En vastannut pojalle mitään. Ranteeni jolla otin vastaan kaatuessani oli todella kipeä. Nousin vaivoin ylös ja pyyhin kyyneleet poskiltani. Vastaamatta pojalle joka seisoi edessäni kuin valmiina kuulemaan selityksen miksi normaalisti niin kova ja iloinen Amara itki nyt vuolaasti, lähdin juoksemaan taas.

Päästyäni oleskelu huoneeseen jossa oli erittäin täyttä pyrin suoraan tyttöjen makuusaleille. Juuri mennessäni Colinin ja hänen veljensä ohi tunsin jonkun nappaavan kädestäni. Ennen kuin ehdin nykäistä kättäni pois tunsin kääntyväni ja katsovani Georgea silmiin.

"Missä Ginn-, hetkinen Am, onko kaikki okei?" Hän kysyin ja tarttui toiseenkin käteeni. Pyyhkäisin kyyneleitäni ja sanoin tärisevällä äänellä.

"Tietenkin."

George kääntyi ja lähti vetämään minua muotokuvalle. Matkalla hän otti Frediä kädestä.

"Pahus äijä! Olin puhumassa Angelinalle." Hän sihahti mutta huomattuaan pieninkin vihan ryppy katosi.

Pojat johdattivat minut käytävälle istumaan. Istahdin penkille ja he menivät kyykkyyn eteeni.

"Mitä on käynyt?" George kysyi.

"Ei mitään, kaaduin vain." Sanoin pidättäen suurta kyynel valumaa silmissäni.

"Hei älä valehtele. Me ei olla nähty sun itkevän ku viimeks neljännellä kun sait ryhmystä." Fred sanoi kulmat koholla.

En pystynyt siihen. Purskahdin täyteen itkuun ja heittäydyin kaksosten kauloille itkemään. He eivät tehneet mitään, vain kietoivat minut suureen halaukseen. Kerroin koko tarinan Ginnystä ja Harrysta nyyhkeeni seasta, kunnes lopulta olin niin väsynyt että nousin takaisin istumaan.

"Älkää kertoko kellekkään." Sanoin hengittäen edelleen katkonaisesti.

"Ai ei kerrotta, hemmetti Ginny just kävi käsiks sun äijään!" Fred sanoi syvästi loukkaantuneen kuuloisena.

"Ensinnäkään Harry ei oo mun äijä ja toiseks haluun nähä kertooko Ginny ite vai salaaks se sen multa." Sanoin pyyhkäisten viimeisen kyyneleen pois poskeltani.

Pojat nyökyttelivät ja lopulta sanoivat yhteen ääneen.

"Selvä."